tag:blogger.com,1999:blog-5449342472613264142.post5493140199247191142..comments2023-06-29T11:12:42.914+03:00Comments on Ja kun vihdoin kohtaamme: Osa 5. Ja viimeinen.Unknownnoreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-5449342472613264142.post-29509812491516546422013-05-09T20:12:04.553+03:002013-05-09T20:12:04.553+03:00Lauseeni on nähtävästi jäänyt kesken... eli siis t...Lauseeni on nähtävästi jäänyt kesken... eli siis tarkoitus oli jatkaa: <br />eipä tarvitse enää miettiä moisia.. Nyt vain pohtii, että oliko tässä mitään järkeä!Tuulen kuiskaushttps://www.blogger.com/profile/11551073969793829296noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5449342472613264142.post-60441635839745741642013-05-09T18:46:02.666+03:002013-05-09T18:46:02.666+03:00Kiitos Melinda ♥ Et tiedäkään, miten rikki olen. O...Kiitos Melinda ♥ Et tiedäkään, miten rikki olen. Olen niin poikki ja koko sydämestäni niin hajalla. Minut on Romutettu täysin.<br />Mieheni puristaa ajatuksiaan täysin olemattomaan asiaan (mielestäni); hän suhtautuu kuin ei mitään koko lapsettomuusasiaan, mutta raivoaa taloremonttiamme. Kai se on hänen tapansa käydä tätä läpi.<br /><br />Aika, raha ja hukkaan heitetyt päivät elämästämme. Toivo, pienet toivon pilkkeet, yhteiset illat ystäväperheiden kanssa.. lista on loputon, mitä toivoin tältä kierrolta. <br /><br />Ennen suunnittelin lasten nimiä joka kuukausi, mikä nimi nyt tulisi lapselleni, jos hän jaksaisi sinnitellä tarttumaan meistä yhdeksi. Mietin, keitä valitsisimme kummeiksi..Tuulen kuiskaushttps://www.blogger.com/profile/11551073969793829296noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5449342472613264142.post-784023497081729242013-05-08T16:04:11.958+03:002013-05-08T16:04:11.958+03:00VMP! Ei voi muuta sanoa, kun että elämä näyttää ta...VMP! Ei voi muuta sanoa, kun että elämä näyttää taas epäreiluutensa. Olen niin pahoillani vuoksenne =(<br /><br /> Muistan, kun antoi itsellensä luvan toivoa ja uskoa, ja sitten pudottiin ja kovaa, pohjalle asti. Omaa oloani helpotti löytää syntipukki. Minun vikanihan se ei ollut jos kroppani reagoi väärin lääkitykseen ja jos munarakkulat eivät olleet kehittyneet sopiviksi. Lääkärit olivat syypäitä, koska heidänhän kuului räätälöidä annoskoko minulle sopivaksi. Olinhan antanut haaveeni ja toiveeni heidän käsiinsä ja sitten he pettivät minut. <br /><br />Ja odotus, se piinaava odotus. Sori, olemme lomalla. Sori, en pysty pitämään lomaa ajatuksistani, ne piinaavat minua päivittäin.<br /><br />Jos pystyisi vetämään henkeä ja miettimään järjellä, etteivät lääkärit ole ennustajia vaan heidänkin pitää katsoa miten potilaan kroppa reagoi lääkkeisiin ja uusiin hormoneihin, voisi se hetkellisesti helpottaa oloa ja uskoa tulevaan. Kun oikeia lääkitys on kohdillaan ollaan taas askel lähempänä päämäärää.<br /><br /> Jossain vaiheessa järjellä ajattelu silti sumentuu kaikkien epäonnistumisien keskellä ja jäljellä on enää katkeruutta ja vihaa. Näin minulle kävi hoitojen aikana. Välillä sitä miettii, että mikä sai jatkamaan, kun usko oli jo melkein mennyt. Varmasti se oli toive yhteisestä perheestä, vauvasta sisällä, mutta myöskin pelko parisuhteen kariutumisesta jos luovuttaisimme. Halusin olla varma, että olen koettanut kaikki mahdolliset keinot raskautuakseni, menisi siihen kuinka kauan tahansa. Pakkomielle, se oli läsnä.<br /><br />Hyvä, että teille silti tehtiin inseminaatio. Se on parempi, kuin täysin hukkaan heitetyt rahat ja vaiva. Ihmeitä tapahtuu päivittäin, toivottavasti tällä kertaa se osuisi teidän kohdallenne.<br /><br />Voimia.Melindanoreply@blogger.com