Ensimmäinen joulu.

...Kun saan olla onnellinen, huojentunut ja kiitollinen.

Joululahjani pullottaa paitani helman alla. Jo kovasti pyöristyneenä, hieman välillä turvoksissa, löysiä ja mukavia vaatteita mukaillen. Ensimmäiset sydänäänet kuulimme perjantaina neuvolassa. Kaikki hyvin. Se on kuulemma erinomaista.

Niinkuin kaikki muukin. Paitsi hormonihirviöyteni. Välillä otamme yhdessä nokkiimme * kanssa niin pienistä asioista, että kunhan mitään ei sattuisi, - voi ajatella jälkikäteen! Siinä hetkessä pinna on niin kireällä kuin viulun kielet voi saada, että ei voi kerta kaikkisesti omalle rasittavallekin käytökselleen mitään.

Siitä on nyt päästävä ohi. On opittava relaamaan ja nauttimaan elämästä. Raksamme on jo hyvällä mallilla, mutta toisaalta sekin kiristää välejämme; on hyvällä mallilla, mutta paljon olisi vielä itse tehtävää! Muuttopuuhat aloitamme sitten joulun jälkeen; parisen viikkoa uurastusta siellä ja sitten jo uurastuksia täällä ja tavarat paketteihin kohti uutta elämää. <3


Hormonihirviölle siis heipat ja uudelle, erilaisen ihanan kutkuttavalle joululle tervetuloa.

Ihanaa joulua sinullekin <3


-Tuulen kuiskaus ja pullotus rv 15+4-

Turvallinen kolo.

Paljon epävarmuutta,  herkkiä hetkiä ja uuden elämän pohdintaa ovat viime aikamme yhdessä Pallon kanssa pitäneet sisällään.

En tiedä miksi, mutta alkaa tuntua elämä kuin usvan läpi tarponeen ketun matkalta kohti aurinkoista rantaa. Viime viikonloppuna kolasin pihaa ja sain ikävän iskun törmättyäni kiveen, kolan aisasta, suoraan masuuni. Tämä veti herkäksi. Enkö voikaan suojella pienokaistani niinkuin olen itselleni vannonut.  Jo kaksi kertaa olen kaatunutkin kun pitäisi olla rennommillaan :-(
Mutta se kai kertoo toisaalta häseltävästä luonteestanikin...

Jaksan ajatella että Pallo on ja pysyy, rautainen Aarteeni ♡ niin ainakin olen ymmärtänyt,  että normaalia elämää tässä pitäisi elellä.. mutta yritän olla luonnettani vastaan; Pakko levätä enemmän kuin luulen riittävän. Ennen viipotin pitkin poikin asioita hoidellen, tekemättömiä töitä tehden ja uusista töistä haaveillen myöhälle yöhön ja aamulla kaksliu silti.

Nyt en edes halua ottaa sitä riskiä, että en seuraavana päivänä olisi parhaimmillani vain siksi että olen valvonut turhista asioista murehtien... Esimerkiksi joulukorteista ;-)

Ketun matka villieläimestä, joka jäädytti ympärilleen kovan kuoren Lapsettomuusmatkallaan, uutta perheen äitiä kohtaan on ollut pitkä ja kivinen. Lääkkeet ovat pudonneet viimeisestä 15x päivässä vain kilpirauhaslääkkeeseen ja raskausajan monivitamiiniin. Sekin jo itsessään tuntuu hullulta... mutta myös kettuäidin kuulemat äitiysneuvolassa; älä murehdi vaan nyt kaikki on hyvin.


Ranta jossa viimein usvaisen metsän jälkeen olen, näkyy jo kilometrien päässä, mutta joka päivä tunnen sisälläni helpotuksen ja kiitollisuuden tunteen,  että olen lähempänä sitä.  Kunhan vain saisin olla onnellinen ♡


Kerroinkos jo että uusi kotimme näyttää valmiimmalta kuin olisin tänä vuonna osannut kuvitellakaan? Ensi vuoden alkumetreillä olisi tarkoitus alkaa rakentamaan näköistämme pesää Pallolle. Ja sitten haluan rauhoittua.

Palan halusta saada pysähtyä ja katsella sateen ropinaa tai lumihiutaleiden laskeutumista takkatulen äärellä, kun kaikki on hyvin. Ja meillä on koti, jossa asuu perhe.