Muutama sananen.
Puoli vuotta.
Lyhyt aika monessa kohdassa, pitkä aika ihmiselämän ensi hetkissä. En ole kyennyt kohtaamaan tätä blogiani montaakaan kertaa puolen vuoden aikana. Ensimmäiset viikot vauvan syntymän jälkeen halusin keskittyä täysin vain pieneeni. Toiset viikot halusin unohtaa, että alkuun saattaminen oli raskasta ja polku vaikea.
Sitten oli hetki, jolloin kohtasin sen kaiken. Sain olkapäät, joille kertoa ajatuksiani, joita siihen mennessä oli tullut. Kerroin vaikeasta synnytyksestä, siitä, miten en edes laitoksella huomannut sen olevan vaikea, koska olin tottunut kaiken menevän vaikeimman kautta. Siitä, miten nyt ihmiselämämme kotona on ollut pilviä ja aurinkoa. Ja sitä on jatkunut.
Meillä on hyvä olla näin, kaikilla kolmella. Elämä on meillä nyt.
Kaikkea hyvää Sinullekin, rakkauden täyteistä joulua ja sitä omaa pientä, elämän suurinta joululahjan toivoa kaikille.
