Tämä kaikki on elämäni parasta unta, josta toivon, että en joudu hetkeen heräämään ♡
Kaikki on hyvin. Meillä on maailman ihanin lapsi kasvamassa pienestä siemenen jyvästä jo oikeaksi lapseksi. Kotimme alkaa olla valmis vastaanottamaan tulokas, mitä nyt remontti jatkuilee varmaan vielä loppuelämän, mutta tähän väliin on kaikki suurin hiljalleen takana päin.
Vaunut on tilattu ja juuri sain viestiä, että ovat noudettavissa liikkeestä, - jännittävää.
Kaukalo puuttuu, mutta matkarattaat meillä jo on, samoin kuin maalaamani suvussa kulkenut pinnasänky ja ostamani kehto. Ne ovat jo paikoillaan, mutta odottavat vielä lakanoita valmistuviksi. Kuin myös odottaa vaatteet kehdossa silittäjäänsä sekä kaappeihin järjestelijää. Se on maailman parasta puuhaa tällä hetkellä! Saan nuuhkia, pestä, koskettaa ja haaveilla. .. ilman kipua ja tuskaa. Nämä vaatteet tulevat käyttöön pienokaisellemme jo pian, kesällä. Kaikki ne,pienet nutut ja tossut, joita olen elämääni keräillyt vuosien ajan. Nyt ne saavat pian oikeasti käytössä.
Toivotaan tällä mainitsenallani pian- ajankohdalla, että mikään ei tapahtuisi kuitenkaan aivan liian pian! Eli pienokaseni saisi kasvaa vielä kolmisen kuukautta ihan rauhassa kohdussani.
Tällä hetkellä makaan labran käytävillä ällöttävä maku suussani sokerirasituskokeesta selviytyen. Mutta voin kertoa, että tämä tai mikään muukaan, ei takuulla koskaan ole lapsettomuushoitoihin verraten mitään.
Tiedän, että minulle järjestellään kuun loppuun babyshowereita. Voi apua, miten onnellinen kaikesta saankaan olla ♡
7 kommenttia:
Olen sanaton. Sanaton kauniista sanoistasi. Sanaton tunteikkaista ajatuksistasi. Olen seurannut sinua, ollut onnellinen puolestanne ja kovasti toivonut kaikkea hyvää. Pelkkää hyvää. Nyt halusin kertoa, että täällä kuunnellaan, odotetaan kuulumisia. Tänne kirjoituksesi merkitsee. Ihanaa kevättä, nauttikaa onnestanne! -K
Voi Anonyymi, kiitos <3 Minäkin olen kovin onnellinen!
Heippa! Sanon nyt sanasen ja kysyn samalla hieman. Ensinnäkin onnea paljon! En voi edes kuvitella miten onnellinen olosi voi olla. :) Tämä antaa toivoa varmasti monelle.
Luin blogiasi aika pitkälle taaksepäin, mutta mikä oli nyt se teille plussan tuonut seikka? Keinohedelmöitys, vai hormonilääkitys vai mikä? (Pahoittelut jos sekoitan termistöä, en ole vielä ihan tuttu näiden kanssa.)
Minulla on diagnosoitu N97.9 Infertilitas primaria NAS, enkä ole edes varma mitä tuo tarkoittaa... tiedän vain että ehkäisyä ei ole ollut vuosiin, joten ei se taida sieltä itsestään tulla. Olen miettinyt endon mahdollisuutta, mutta luulisin että minulle jo tehdyssä hydrolaparoskopiassa se olisi näkynyt? Oireeni viittaavat myös hyvin paljon kilpparin vajaatoimintaan, joten kai sekin pitäisi tutkituttaa.. huoh.
Hei Anonyymi,
Kiitos onnitteluistasi <3 se lämmittää mieltä paljon.
Meille tehtiin kaikki mitä voitiin;
inseminaatio
munarakkuloiden kasvatus
inseminaatio
munarakkuloiden kasvatus
punktio
tuloksena 17 munarakkulaa
joista isci- hedelmöityksellä saatiin kolme hedelmöitettyä
joista yksi tuoresiirrettiin, mutta ei tarttunut kohtuun
joista kaksi pakastettiin, joista toinen on täällä <3 viikolla 30!
Huh.
Hormonilääkityksellä aloitin, clomifeneilla aloitettiin,
teroluteilla jatkettiin,
sitten raskauden tukemiseen sain zumenoneja ja aspiriinia ja lugesteroneja
Minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Se todettiin lääkityksiä etsiessä...
Tsemppiä! kerro jos voin vielä auttaa jotenkin! Täällä ollaan,
Tuule kuiskaus
Löysin tänään blogisi - aloin itkemään.
Tuntui siltä, että låolisit laittanut sanoiksi kaiken tuntemani. Olen 25 ja aviomieheni 26. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja emme ole köyttäneet ehkäisyä. Lapsi on ollut tervetullut avioliitostamme asti, eli n. 4 vuotta. Vuoden olemme kunnolla yritetty lasta ja mitään ei kuulu.. Koko lapsettomuutta varjostaa tieto siitä, että mitään ehkäisyä ei olla koskaan käytetty eikä vieläkään ole edes vahingossa raskaaksi tullut.
Kuukautiset alkoivat taas tänään ja olen vaan itkenyt.. Löysin blogisi kun etsin tietoa IUI hoidoista. Runot joihin törmäsin sai kyyneleeni virtaamaan ja lähetin ne myös miehelleni,
Tarninasi on uskomaton <3 Kaikki se tuska mitä olet kokenut ja sen onnen minkä lopulta siunaantui. Kiitos, että olet tämän blogin perustanut, se toi minulle valtavasti voimaa. Meillä on ensimmäinen perheensuunnitteluneuvola (minäkin vihaan tuota sanaa), ja pelottaa todella paljon.. En tiedä mitä siellä tapahtuu ja rukoilen, että päästäisiin IUI hoitoihin suoraan.
Olet mielettömän vahva ja sinun matkaasi on helppo samaistua. Mielettömän paljon onnea teille ja pienelle pallerolle. Älä sulje tätä blogia vaikka oletkin raskaana, tästä on todella paljon apua vielä meille, jotka emme ole niin pitkällä.
Kiitos <3
Ps, unohdin kysyä. Miten kauan olitte yrittäneet ennen hoitoja?
Hei Michaela,
Kiitos koskettavista sanoistasi. Jotenkin syvällä sisimmässäni toivonkin, että kaikki, joilla tämä vaihe on koettavana, löytäisivätkin blogini ja saisivat itselleen vertaistukea. Olen täällä edelleen, kaiken tuskan läpikäyneenä ja tiedän jokaisen hengityksen palasen, joka tästä muistuttaa.
Tavallaan "yritimme" lasta reilun vuoden ennen hoitojen alkua, sen jälkeen pääsimme hoitoihin, jotka kestivät toisen mokoman siihen päälle. Mutta tiedostin sairauteni jo kuusi vuotta sitten.. Emme vain tienneet, olisimmeko olleet rohkeita koska aloittamaan tämän kaiken.
Toivottavasti luet minun ajatuksiani vielä! <3 Paljon voimia ja onnea elämään <3
Lähetä kommentti