Totisesti. Aloitin sen kaksi päivää sitten. Ensimmäisenä päivänä lähdin päiväreissuun, toisena tein rästijuttuja ja nyt, mitä sitten tekisin? Olen porskuttamassa kohti raskauden viimeisintä virstanpylvästä, synnytystä.
Minä?
Miksi?
Onko totta?
On vaikea uskoa, että olen tässä pisteessä. Onnellisesti, niin palavan onnellisesti, että en sitä voi sanoin kuvata. Elämäni on tässä ja nyt. Elämäni ensimmäinen äitienpäivä on nurkan takana ja minä olen äitiyslomalla juuri silloin. Kuulun siihen kastiin, jotka elävät niin kutsutusti normaalia elämää (?), kun elämä ei annakaan pahintaan juuri äitienpäivää edeltävänä päivänä, lapsettomien lauantaina, vaan tarjoaa seuraavalle aamulle kaikkein kauneintaan.
Olo on kovin ristiriitainen. Toivoisin sydämestäni, että kukaan ei koskaan joutuisi niitä pelon hetkiä käydä läpi, kun toiveena on jatkaa omaa elämää eteenpäin ja sitten siihen ei luonto suokaan mahdollisuuksia. Mutta valitettavasti, voi valitettavasti, en ole ainut, joka näitä ajatuksia on joutunut läpikäymään. Liian monen elämää koskettaa sana lapsettomuus.
Olen hiljalleen päässyt siitä sanasta yli. Se ei ole enää suuri mörkö takaraivossani, jota pyrin välttämään. Olen ajatellut, että minun tulee päästä siitä yli ennen pienokaisemme syntymää, että en sitten ala käsittelemään niitä tunteita, jotka voimakkaasti minussa elävät. En tiedä onko näiden ajatusten läpikäyminen oikeastaan edes ollut mahdollista, mutta toivoisin purkaneeni ne kaikki ulos oikein tässä matkan varrella.
Kaikki hankinnat on nyt tehty, kotimme remontti on nyt hiljennetty, ulkopuuhat aloitettu. Nyt tavoitteena olisi oppia pitämään koti ylläpitojärjestyksessä. Se ei ole helppoa. Varsinkaan, kun tuntuu, että unohdan vähän väliä aloittaneeni vasta raskauden viimeisen kolmanneksen, että en oikeasti ole vain lihava ja laiska, vaan kroppa ei enää yksinkertaisesti jaksa tehdä kaikkea, mitä mieleni tekisi. "Normaalisti" olen kovin touhukas, virtaa täynnä hyppelehtivä energiapakkaus, jolta eivät ideat ja toteutukset lopu. Nyt olen loukussa ajatuksissani moniin kohteisiin. On oltu opeteltava, että koti ei ole joka ilta nukkumaan käydessäni tip top ja se ei haittaa. Tämä ehkä tekee hyvää myös orientoida itseään vauva-arkiseen elämään. Mutta rakastan sisustamista, kodin siisteyttä, arvostan hyvää ruokaa ja pieniä kauniita asioita päivässä.
Nyt on uusi juttu, johon olen koukuttunut. Terveyssmoothiet. En ole ennen tehnyt oikeasti hyviä terveysjuomia, mutta nyt olen niihin koukussa. Raikkaat pakastemarjat ovat saaneet kyytiä kun tehosekoittimeni on laulanut joka aamu tai ilta ihanan juoman itselleni. Ja se sallittakoon. Olen päättänyt olla nyt äitiysloman ajan ilman viikkoherkkuja. Niihin kun jää sitten helposti koukkuun ja kierre on valmis; jos tänään annan itselleni luvan syödä suklaata "muuten vain"- fiilikseen, jatkuu se varmasti huomenna. Ja olenhan tällä äitiyslomalla nyt aika pitkään. Miltä näyttäisinkään sitten takaisin työelämään palatessani, jollen pidä itsestäni nyt hieman huolta.
Muutenkin kiloja on kertynyt aivan liikaa. Se ei ahdista minua niin paljon, kuin toisia uskon, mutta se tuska ja hiki, ahdistus ja pettymys, miltä näytän elämäni suurimman urheilusuorituksen jälkeen... Aika kova työ tulee olemaan ottaa itseään niskasta kiinni ja käyttää vauvan kanssa aikaa terveellisiin elämäntapohin sekä kilojen karistamiseen. Nyt niitä on kertynyt tähän raskauspäivään mennessä 15kg. Jos vauva painaa oletetusti n. 3,5kg, niin mihin tämä muu kaikki jää.. ilmeisesti tähän vatsaröllykkään, joka on muutenkin ollut aika tavalla elämäni kompastuspaikkoja.
En voi uskoa olevani tässä elämäntilanteessa, että asiat ovat niin hyvin, että kykenen "valittamaan" kertyneistä kiloista ja stressaamaan, miten pääsen niistä eroon kun vauva on syntynyt. Ehkä sekin luo toivoa kanssasisarille; elämä voi muuttua.
Eilen olin neuvolassa ja vaikka olen syönyt rautaa jo ennen keskiraskauden alkua, oli arvoni pudonnut nyt kuukaudessa alle sataan. Kävin lisäverikokeissa ja sieltä tietoja odotellessa.. En yhtään ihmettele, että jalat eivät tottele mielen toiveita saada päivässä enemmän aikaiseksi! Eli rautaa rautaa vain... toivottavasti tämä ei ole sen vakavempaa.
Äitiyslomalainen menee nyt harrastamaan pyykirumbaa, mattojen tamppausta, lattioiden pesemistä, pienten vaatteiden viikkausta, istuimen pesemistä, ruoanlaittoa, pullantuoksua... (se taisi mennä jo överiksi ;) jos aloittaisi pyykkien kuivamaan laittamisella!
Aurinkoa päivääsi.
T: 35+1
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannut tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
7 kommenttia:
Äitiyslomalaisen ensimmäinen TÄRKEÄ tehtävä on pakata valmiiksi vauvan kotiintulovaatteet, kaukalo ym. Ja näyttää sitten miehelle oikein kädestä pitäen, että "nämä tuot sitten kun tulet hakemaan meitä kotiin. Tässä on KAIKKI tarpeellinen". Vuosikymmeniä synnytysosastolla vauvoja kotiuttanneena tiedän, että miehille on painajainen penkoa jotakin määrättyä "bodia" tai asua.
Kyllä, aika menee nopeasti! Aloitin blogisi lukemisen viime kesänä kun olimme ensimmäisella politapaamisella. Me olemme siellä edelleen ja hoidot vaan tulevat rankemmiksi ja rankemmiksi. Lapsettomuus, se on painava sana kantaa joka päivä mukanaan.. Olen niin onnellinen puolestanne, olette käyneet läpi pitkän ja rankan tien ja nyt teidät palkitaan. :) Olette onnenne ansainneet! Nyt nautit äitiyslomastasi ja hemmottelet itseäsi.
Miten siellä raskaus etenee vai joko pienokainen on kurkistanut ulos? :)
Mitä kuuluu? Joko vauva on syntynyt? :)
Hyvä "Tuulen Kuiskaus". Käyn nykyään jo monta kertaa päivässä sivuillasi katsomassa mitä TEILLE kuuluu. Suuressa ihmeessä kanssanne isoaiti Pohjanmaalta.
Mitäs kuuluu? Onko vauva jo syntynyt? :)
Miten teillä menee?
Lähetä kommentti