lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hän on täällä.

Meillä on maailman suloisin poika.
Olen äiti.
Pitkä matkani äidiksi on nyt täällä. Kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla.
Kerron enemmän kun on sen aika. Nyt on aika äitiyden, keskityn tähän hetkeen. Toivon teille tukijoilleni kaikkea hyvää ja toivottavasti sitä saattekin! Olette olleet niin arvokkaita tällä matkallani äidiksi, että moni sitä tuskin edes uskoo.

Ja kun vihdoin kohtaamme. Poikani on käsivarsillani.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi että ! Olenkin tätä uutista odotellut kuin kuuta nousevaa ! :)

Mielettömästi onnea ja ihanaa vauva-arkea teille <3

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut Poikavauvan syntymän johdosta ja iloa tuleviin päiviin toivottaa "matkaanne" seurannut isoäiti Pohjanmaalta.

tyttöankka kirjoitti...

Voi! :') onnea onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea sydämeni pohjasta teille ja pienelle pojallenne! <3

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ja Jumalan siunausta perheelle ♡

Vellamo kirjoitti...

Ihanaa :') Paaaaljon onnea <3

Anonyymi kirjoitti...

Huikean paljon onnea teille! Korjatkoon jokainen tuleva päivä pienen särön siitä mitä aikoinaan olette kokeneet <3

Feeniks kirjoitti...

Onnea

Anonyymi kirjoitti...

Valtavasti onnea koko perheelle. Olen seurannut "matkaanne" puolentoista vuoden ajan. Saanut ajatuksistasi lohtua oman keskenmenon jälkeen. Minäkin saan ilokseni pitää käsivarsillani nyt omaa poikaani, jolla ikää alkaa olla 5 kk.
Kanssanne iloiten ja kaikkea hyvää jatkossa teille toivoen äiti Savosta.

Puupa kirjoitti...

Voi onnea onnea!!! :)

Noora kirjoitti...

Valtavat onnittelut teille pienestä pojasta! <3 Toivottavasti ensimmäiset kuukaudet ovat olleet täynnä onnea ja ihastusta. :) Löysin blogisi tänään ja tarkoituksella luin eteenpäin vain siitä hetkestä lähtien, kun teidän pitkä yrityksenne vihdoin onnistui. Miten kauniisti kuvasitkaan raskausaikaa ja sitä uskomatonta tunnetta, kun onni lopulta tuli osaksenne! Meillä on pian 2,5 vuotta takana yritystä ja lapsettomuuden syynä PCO. Kaipaan juuri tällä hetkellä näitä onnellisia tarinoita palauttamaan toivon, joka niin usein katoaa, kun puikosta tuijottaa jälleen vain se yksi viiva. Kiitos tästä, nyt jaksan taas uskoa, että se on mahdollista! Kaikkea hyvää teille! :)

Anonyymi kirjoitti...

Miten siellä on mennyt ensimmäiset 2 kuukautta? :)