tiistai 16. heinäkuuta 2013

Mitä vielä voi tapahtuakaan?

On niin paljon sanomattomia asioita ja niin paljon tekemättömiä tehtäviä. Nyt on aika omalle päivälle, kun teen asioita itselleni mieluisassa järjestyksessä. Asia kerrallaan.

Aloitan tästä blogista. Henkireiästäni vaikeina ja joskus myös hyvinä hetkinä. Kuitenkin enimmäkseen vain vaikeina. Silloin tulee useinmiten avattua ruutu itselleni.
Moni asia on muuttunut. Lapsettomuuteni ei. Viikonloppu pysäytti minut elämän ainutlaatuisuuteen. Tarttumaan siihen hetkeen, joka sinulla on käsilläsi.

Viikko sitten oli kurja ilta. Riitelin isäni kanssa. Huusimme ja raivosimme, kihisimme kiukkua, rauhoituimme ja huusimme taas lisää. Äitini on aina sanonut, että voisimmeko olla menemättä metriä lähemmäs toisistamme, se pitäisi meidät ruodussa. Näin se on. Olemme kaksi liian samanlaista persoonaa, liian tunteellisia ja kimpaannumme nollasta sataan. Anteeksikin osaamme pyytää. Soitin ja pyysin anteeksi. Riita jatkui kuitenkin myöhemmin tällä viikkoa. Nyt ei ole anteeksipyyntöä näkynyt. Enkä osaa oikein odotaakkaan.

Viikko kului ollen viimeinen työviikkoni vanhassa työpaikassani, siinä tutussa ja turvallisessa. Tyhjäilin päivisin kaappejani, järjestelin papereita, kannoin tavaroita autoon ja koin olevani lopputilin saanut päähenkilö Amerikkalaisesta leffasta, - vain kukkapuska puuttui kainalostani kun kannoin pahvilaatikossa papereita autooni.

Viimeinen työpäivä toi kyyneleet sekä onnesta, haikeudesta että työkavereiden tuesta pintaan. En pystynyt lähtemään vain kahta kättä heitellen ja hyppelehtien uuteen syöksyyn. Olin täynnä haikeutta. Ja autossa itkin. Itkin vuolaasti miettien muun muassa sitä, mihin ihmeeseen laittaisin nämä kaikki paperini jotka töistä otin mukaani kun pääsisin kotiin. Uusi työni alkaa kuitenkin vasta elokuussa.

Niin, ajattelin, että vasta. Olenhan nyt kaksi viikkoa oikein hurjasti lomalla!
Kotiin päästyäni yllätin itseni ja mieheni, varasin äkkilähdön lämpöön. Ensi viikolla makaamme X- asennossa auringon alla. Se muuttaisi kaiken.


Sitten sain lauantaina ystävieni hääjuhlaan viestin. Sen sisältö sekoitti kaiken. Kerron siitä pian lisää.

Ei kommentteja: