Aamupäivällä lupasin kertoa, että mitä viime päivinä onkaan oikein sattunut. No voin kertoa, että paljon.
Olen ihmisenä oppinut kunnioittamisesta, rakastamisen paljoudesta, heikkoudesta, hauraista sekunneista ja epätietoisuudesta hyvin paljon. Se on kaikki niin ainutlaatuista.
Pienin siskoni vauva joutui kiireellisesti sairaalaan. Siitä lähti älyttömän suuri selvitysten kierre. Sain asian tiedoksi viestillä koska olin ystäviemme hääjuhlassa.
Se miten itse reagoi tällaiseen hetkeen, voi olla joka kerta erilainen. Tällä kertaa olin aivan shokissa. Halusin äkkiä kotiin, vaikka en mitään voinutkaan tehdä.
Tilanne oli sekava ja tuntui painajaiselta. Itkua, itkua ja surua riitti jälleen. Nyt onneksi kaikki on jo paremmin ja syy sairaalareissuun saatiin.
Mutta elämä on hetkessä. Aina.
Ikinä ei saa mennä nukkumaan riidoissa. Ei ikinä. Koskaan ei tiedä, mitä huominen voi tuoda tullessaan. Vai tuoko mitään, elänkö enää ollenkaan?
Lapsettomuus. Se on jälleen päivän sanani. IVF seulojen tulokset tulivat viime viikolla. Olemme puhtaita jatkamaan hoitoja. Primolut- kuurin aloitan jälleen torstaina. Pitäisikö vaivautua tekemään raskaustesti ennen sitä? Haluanko turhat kyyneleet poskilleni? Entä jos tuhoaisin pienen lapseni olemalla kylmä äiti ja aloittamalla kuurin ilman testiä? Hoh. Olisinko äiti. - Enpä usko.
Suunnitelma:
Torstaina aloitan primolutit. Ennen sitä raskaustesti roskiin.
Perjantaina lähden kylmästä lämpimään... Parisuhteen parantamislemmenlomalle. Kahdestaan. (Arttu Wiskari - ikuisesti kahdestaan...) Viime ulkomaanlomalla päätimme kuitenkin, että ensi kerralla kun lomailemme, on mukanamme ainakin masussa joku kaveri.
Olen viikon niin vain löhöten, että saatte olla kateellisia. Elämäni aikoo olla hetken risaisena ja onnellisena. En jaksa edes ajatella riiteleväni miehekkeen kanssa. Aion vain olla ja nauttia. Jos riitelemme, olemme jo energisempiä kuin nyt. Sekin toisaalta virkistäisi.
Tulemme takaisin, lähdemme festareille ja näemme ystäviämme. Sitten aloitan työt. Ja ultraukset. Ja pääsemme tampereelle asti keräämään isoja hyviä follikkeleita ainakin viisi. Ainakin. Sitten kohtuuni istutetaan onnistunut alkio. Sitten saamme odotusta elämäämme. Eikö niin. Eikö se niin mene?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti