Olen niin onnellinen.
Kahdeksan raskausviikkoa lasketusti takana ja monta edessä ♡
Tissit kasvaa, turvottaa mahaa ja väsyttää koko ajan entistä enemmän; mikään näistä ei koskaan milloinkaan olisi normaali tilanteessa tämän arvoista. Elämäni on tässä ja nyt.
Mieheni ja minä, kumpikin, onnesta soikeina. Mieheni juuri lähdettyään töihin ja pusuteltuaan meidät, kertoi miten kovasti meitä rakastaa. Miten "kova työ" hänellä nykyisin onkaan ennen töihin lähtöä suukotella meidät kummatkin ;-)
Suureksi on siis murheemme vaihtuneet... Hih.
Viime viikolla työssäni varjostuksiakin jälleen näkyi; meillä oli parvorokkoepäily. Menin verikokeisiin, tuloksia odotellessa. Mutta ainakaan viime syksyyn mennessä en ollut sairastanut ko. sairautta. Toivottavasti tämä oli vain epäily...
Romahdan, jos teen itse jotain väärin enkä voinut suojella pikkuista.
Mutta en murehdi sitä. En missään tapauksessa. Sen olen oppinut, että kriisi, kuin kriisi, kaikki on surtava silloin kun sen aika on. Ei etukäteen voi alkaa suremaan mitään,- ja kaikkihan meillä menee viimeinkin vain hyvin!
Mieheni ja minä, kumpikin, onnesta soikeina. Mieheni juuri lähdettyään töihin ja pusuteltuaan meidät, kertoi miten kovasti meitä rakastaa. Miten "kova työ" hänellä nykyisin onkaan ennen töihin lähtöä suukotella meidät kummatkin ;-)
Suureksi on siis murheemme vaihtuneet... Hih.
Viime viikolla työssäni varjostuksiakin jälleen näkyi; meillä oli parvorokkoepäily. Menin verikokeisiin, tuloksia odotellessa. Mutta ainakaan viime syksyyn mennessä en ollut sairastanut ko. sairautta. Toivottavasti tämä oli vain epäily...
Romahdan, jos teen itse jotain väärin enkä voinut suojella pikkuista.
Mutta en murehdi sitä. En missään tapauksessa. Sen olen oppinut, että kriisi, kuin kriisi, kaikki on surtava silloin kun sen aika on. Ei etukäteen voi alkaa suremaan mitään,- ja kaikkihan meillä menee viimeinkin vain hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti