Kaikki ottaa aivoon.
Alapäätä nipistelee.
Vuodan kirkasta valkovuotoa kassikaupalla.
Hermostuttaa.
Itkettää.
Pienetkin asiat nyppivät.
Halkean tästä raivosta.
En kestä yhtään töissä vastoinkäymisiä, eikä vitsit naurata.
Kotona vain tiuskin ja husin.
Tänään purkasin kaiken läheisimmän ihmiseni asunnon maalaamiseen; kuin omassa raksassa ei olisi mitään ;-)
Mutta joka tapauksessa. Hermostuttaa. Olen hormonihirviö, joka vain sekoaa.
Kilahdus.
Viikko siirrosta ja olen tässä pisteessä. Aion testata lauantaina ekan kerran, vaikka viikon päästä saisi vasta. Haluan jo kääntää pääni negatiivisen tuloksen näyn opettelemiseen, että kykenen tiistaina töihin testaamisen jälkeen; "Kuin ei mitään"- fiiliksellä.
Sekin vituttaa jo valmiiksi. Jos kaikki oli taas tässä. :( Ei saisi ajatella näin, koska sitten kaikki ainakin on jo mennyttä, mutta silti ajattelen. Entä jos....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti