torstai 18. joulukuuta 2014

Puoli vuotta.

Muutama sananen.

Puoli vuotta.

Lyhyt aika monessa kohdassa, pitkä aika ihmiselämän ensi hetkissä. En ole kyennyt kohtaamaan tätä blogiani montaakaan kertaa puolen vuoden aikana. Ensimmäiset viikot vauvan syntymän jälkeen halusin keskittyä täysin vain pieneeni. Toiset viikot halusin unohtaa, että alkuun saattaminen oli raskasta ja polku vaikea.

Sitten oli hetki, jolloin kohtasin sen kaiken. Sain olkapäät, joille kertoa ajatuksiani, joita siihen mennessä oli tullut. Kerroin vaikeasta synnytyksestä, siitä, miten en edes laitoksella huomannut sen olevan vaikea, koska olin tottunut kaiken menevän vaikeimman kautta. Siitä, miten nyt ihmiselämämme kotona on ollut pilviä ja aurinkoa. Ja sitä on jatkunut.

Meillä on hyvä olla näin, kaikilla kolmella. Elämä on meillä nyt.

Kaikkea hyvää Sinullekin, rakkauden täyteistä joulua ja sitä omaa pientä, elämän suurinta joululahjan toivoa kaikille.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, että olen saanut seurata matkaanne pienen poikanne vanhemmiksi. Ihailen voimianne ja avoimmuuttanne tuolla vaikeallakin matkalla.
Nyt on elämässänne alkanut uusi vaihe ja oma yksityinen perhe-elämä.
Voimia ja kiitollisuutta elämäänne!
Hyvästellen: isoäiti pohjanmaalta.

Anonyymi kirjoitti...

Voi... Lopetatko blogin? :( täällä lapseton ja särkynyt nainen seurannut sinua ja toivovan saada jatkaa lukemista...

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Kiva kuulla, että blogini ei ole ollut vain tyhjiä ajatuksia pääni sisällä, vaan se on antanut jotain myös muille. Nyt kuitenkin koen, että jos jatkan blogin kirjoittamista, se ei ole enää se, mistä se alkujaan on saanut tarkoituksensa, joten aloittaisin tyhjältä pöydältä.
Kaikkea hyvää <3

Anonyymi kirjoitti...

Hei "Tuulen kuiskaus",

sain tänään ajatuksen – mitä sinulle kuuluu? Seurasin blogiasi ahkerasti pari vuotta sitten kun itse kamppailin lapsettomuusasioiden kanssa... Blogisi antoi minulle lohdutusta ja turvaa.. jopa toivoa. Lasta ei ole kuulunut emmekä enää yritä. Olen osittain hyväksynyt tilanteen, tai toisin sanoen, en ole antanut tilaa koko aiheelle sydämessäni. Katsotaan asiaa ja tarvittaessa hoitoja myöhemmin, ehkä muutaman vuoden päästä.

Aloin kovasti tässä etsimään blogiasi kun juolahdit mieleen, onneksi löysin sen! Olet varmaan, tai oletkin, lopettanut bloggailun. Mutta olisi ihana kuulla miten teidän perheellä menee tänäpäivänä? Vaikka emme tunne, niin olen äärettömän onnellinen teidän puolesta!

Terveisin, lukijasi Michaela

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Hei Michaela,

Kiitos viestistäsi. Nämä todella löytävät perille! Voi miten silmiä aukaisevaa onkaan täällä lukea tätä elämänvaiheeni blogia. Niin suurta sydämenlaajennusta näiden muistojen aukaiseminen teki.
Tällä hetkellä meillä asustaa pian 2 vuotias sekä äiti ja isi. Olemme onnellisia elämästämme tällaisenaan, onhan se täynnä uhmaa ja omaa tahtoa ja vastapainoksi saaamme rakkaudenosoituksia pieneltä elämämme ilolta. Kaksi vuotta on kulunut kuin sivuja kääntämällä eteenpäin.
Paljon on tapahtunut. Pakkanen on osaltamme tyhjä, uutta hoitoa aloitimme tyhin tuloksin, (tiedän, olemme hirviöitä.. Meidän ei pitänyt enää koskaan olla "viemässä lapsettomien aikaa polilla", mutta syliimme mahtuu vielä, ei tiennyt, että toisen lapsen kaipuu voisi olla myös kipeä kohta sydämessämme jonain päivänä. Se tunne, kun sisarusta ei vain kuulu. Tai kuului, useammastikin, mutta niin syvästi valitettavasti olemme joutuneet heistä päästämään irti ennen kuin olivat valmiita maailmaan tulemaan.) on ollut aika keskittyä siihen, mitä elämässä jo on ja mitä voisimme mahdollisen sijaisvanhemmuuden myötä vielä jonain päivänä kokea.

Elämä on kasvattanut, nämä muistot opettaneet paljon, enemmän kuin aina olisi ollut edes tarpeen, mutta ilman lapsettomuushoitojen käymää polkua voin väittää, että en olisi ihmisenä tällainen kuin olen.

Kävittekö Michaela hoidot aikaisemmin jo läpi? NIin valitettavaa, että ette ole saaneet pienokaista vielä matkaan, toivon sydämestäni teille mahdollisuutta vanhemuuden tielle! Liian moni joutuu kestää tyhjän sylin täyttämää epätoivoa. Toivottavasti olette löytäneet elämäänne paljon iloa muistakin asioista, jos olet pienentänyt lapsen kaipuun osaa sydämessäsi.


Kiitos viestistäsi,