sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Sitten kun.

Nyt olemme sitten kun vaiheessa; elämä alkaa tasoittumaan ja suutelin äsken miestäni oikeasti ensimmäistä kertaa viikkoihin hyväntuulisena ja vapautuneena. Rakastuneena?
Haluan jakaa loppuelämäni hänen kanssaan. Sitten kun saamme olla yhdessä, olemme kokonaisia.

Talo on kättelyjä vaille myyty.


Lapsia? - Ei ole, eikä tiedossakaan ole mitään ennen juhannusviikon suunnittelukäyntiä.

Ystäviä? - Niitä on paljon, tiedän olevani rakastettu.

Perhe? - Minulla on maailman paras perhe, joka kannattelee sonnankin keskellä.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mukava lukea näin positiivisia uutisia! Hienoa että asiat järjestyi/järjestyi. Varmasti tämä mainitsemasi suudelma ja sen herättämät tunteet kantavat pitkälle :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa! :) Toivon teille kaikkea hyvää!