keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Passin jälkeen.

Tänään on pp1. Kuten vuodet ovat opettaneet lyhenteistä. Huoh. Aamulla heräsin ennen kukonlaulua miettimään elämän asioita ja iloja sekä suruja. Postilaatikkoon oli kolahtanut myös uusin Simpukka lehti. Lehdessä oli tarina blogi-ystävästäni Maija Dahliasta, jolta olen saanut monet kerrat voimaa, myötätuntoa ja yhteenkuuluvuutta ♡ ja aamulla se itketti.

Itkettää ajatus myös, miten pitkään näin suurta elämän kriisiä joutuu vellomaan. Olenko täällä vain elääkseni nurheesta toiseen, piinapäivistä seuraaviin,  kalenterin lapsettomuusasioista seuraavien kohtaamisiin.  Eilen lääkärin kanssa ttoivoimme pallolle kiinnittymisliimaa ja toivoa pysyä matkassani. Samalla kuitenkin pohdimme vielä yhden alkion siirron mahdollisuutta - se voi olla jo heti perään. Näin saamme vielä kokea sen jälkeen tiedon mahdollisesta kiinnittymisestä tai ivf jatkosta. Itse rahallisesti toivoisin että saisimme ivf- hoidot vielä tälle vuotta maksukaton sisällä pysymisen vuoksi.  En halua mennä asioissa liikaa edelle toistaan, mutta niin tämä kaikki on vain opettanut.  Ei tule positiivisia yllätyksiä ellei ole pessimistinen. Nyt minut voidaan yllättää, mutta samalla olen varautunut jatkoon...


Niin pitkään jatkoon, että olemme tässä ainiaan.

Lapseton ystäväni tuskailee, että pelkää jo nyt miten käy jos raskaudun. Hänellä ei ole sitten enää minua.  Enkä tiedä mitä sanoa.  Samaan aikaan toivoisi tämän kaiken jo päättyvän, mutta millaiset arvet tämä on minuun jättänyt- sitä ei usko kukaan!
Ja pelkään nyt omasta puolestanikn. Onkoha paras ystäväni raskaana toiselle lapselleen? Jätimme ehkäisyn pois kutakuinkin samoihin aikoihin heidän kanssaan ja heillä on jo pian vuoden ikäinen rakas kummipoikamme. Mutta taivas tietäköön millaisen polun olen läpikäynyt hyväksyessäni näin olevan.
Ja jos nyt heille enemmän. . Paremmin. .  Lisää.. olen taas yksin. . Niin miten käy.. he ovat tukeneet meitä enemmän kuin mahtavasti mutta jaksanko olla heidän vierellään tässä kaikessa jos taas meillä oli tässä..

Kaikkea sitä pitää ajatella vaikka pas on nyt tehty ja on aika olla tyytyväinen.  Hetken.

Olipas sekava postaus, mutta niin on pääkin.

2 kommenttia:

Maija Dahlia kirjoitti...

Siis minustako oli juttu Simpukassa? Oho! En tiennyt mitään. Mistähän pääsisin jutun lukemaan?

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Etkö tiennyt? Olenkohan ajatellut sinua ja näin lukenut väärin. Hmm. Lehti jäi remonttikodillemme, mutta voin katsoa sitä huomenna! Jos laitat vaikka sähköpostiosoitteesi, voin skannata sen sinulle! :-) ....toivottavasti olen lukenut ja muistanut oikein!