tiistai 24. syyskuuta 2013

Raskaana.

Kyllä. Olen raskaana. Olen päättänyt niin. Viimeksikin päätin niin, mutta en tainnut sitä kirjoittaa tai lausua ääneen.

Olen raskaana, kuten toisin todistetaan.

Elävä ihmisenalku, 10 soluiseksi jakautunut pieni vauvamme on nyt sisälläni. Hoivaan, hellin, mieheni pussailee ja rakastamme. Koko perhettämme. Tämä on ihme. Tämä on meidän hetkemme.

Pääsimme sisään heti kun menimme Tayssin sairaalaan, kävi kutsu meille. Rakko ei ollut ehtinyt täyttyä ihan tarpeeksi ja kohtu oli vaikeasti nähtävänä. Olimme puolisentuntia etuajassa sairaalalla, mutta koska lääkärin mukaan "muutama peruutus tuli matkanvarrella" pääsimme heti sisään. ( Voi miten minua itketti pelkkä ajatuskin.. tosilla peruutuksia, mitä tein hyvin, että olin siinä? Sitä en halua silti mietttiä enempää.. On tässä jo riittämiin omissakin asioissa murheita)

Ja näin ollen rakko ei ollut tuosta kahdesta isosta vesituopillisesta ehtinyt vielä täyttyä, oli kohtu vaikeasti havaittavissa. Mutta he löysivät sen.

Toistin henkilötunnukseni ja minua huimasi. Riisuin kevyemmäksi vaatetustani ja menin odottavaan asentoon. Sitten se pieni "pallo" lensi ruudulle. Joten tällä kertaa matkassani on nimenomaisesti mieheni kanssa ristitty "pallo"- vauva.

Rankka päivä takana. Satoja kilometrejä. Tuhansia kyyneleitä. Paljon tsemppiä. Rakkautta ja ensisijaisesti onnellinen loppu.


Nyt oma peitto ja tyyny. Olen onnellinen. Minulta ei sitä viedä tänä yönä pois.

1 kommentti:

Feeniks kirjoitti...

Onnea matkaan.