Sitten kun ne menkat sitten keskiviikkona alkoi. Olivat ne punaiset, vertakin verisemmät, limaiset, oksettavat, möyhentävät, ällöttävät ja kyyneleitä virtaavat. Meidän tähtemme valui viemäriin. Tähdenlento tapahtui taas jollekin muulle.
Sitä raskausuutista odotellessa. Olisiko se hän vai hän ystävistäni? Ainakin he odottavat odotusta tällä hetkellä. Pian ilmoitus varmaan meille jo kuuluu.. On toinen ainakin vältellyt tapaamistani jo pitkän tovin.
Menkat siis tulivat ja olivat ja nyt ovat heiluttelemassa lähtöään. Sain kasattua maanantaina soiton keskussairaalaan. Ei pahoittelua, vaan UUDEN PASSin siirtoa varten varatun uä- ajan! Meinasin lentää pyllylleni. Kerroinkin sen hoitajalle puhelimeen; en olisi uskonut, että tänä vuonna enää tapahtuu mitään. On kuin tämä vuosi olisi jo eletty moneen kertaan loppuun. Että saisi pyyhkiä sen almanakasta ja ottaa uuden käyttöön. Niin mitä vielä!
16.9 olisi nyt sitten seuraava lurkistus. Hitto soikoon. Toisaalta toivoin, että tämä olisi nyt ollut tässä. Että hoidot loppuisivat hetkeksi aikaa, jne. Mutta vahva mieheni oli toista mieltä. Hän haluaa nyt tarmolla eteenpäin kaikki kymmenen ivf- hoitoa ja katsotaan matkan varrella mitä muuta elämäämme keksimme. Tuskin mitään, koska remontti vie niin ison osan rahoista hoitojen lisäksi joka kuukausi.
2 kommenttia:
Ja matka jatkuu. Meilläkin toivottavasti kuukauden päästä. Voikun tuolla kohdussa ei olisi mitään vikaa, vaikka kohta neljä viikkoa vuotanut :(
Ei tää tilanne anna hengähtää, aina on jotain tulossa tai tapahtumassa. Voikun teillä tuo odotus jo loppuisi, olisi jo teidän aikanne.
Alussa vasta ollaan. Silti monta kertaa jo toivonut ja testit pettänyt. Sunnuntaina mentiin uimaan ajatellen iloista päivää. ja kuinka ollakaan: vauva-uinti juuri loppunut ja pukuhuone täynnä vauvoja. Samalla viikolla kuulin kolmet vauva-uutiset. Itku tulee kun tuntuu että yksin on, pakko vaan kestää, sillä minähän en itke muiden nähden..
Voimia sinulle, olet todella ansainnut sen onnen mitä eniten haluat <3
Lähetä kommentti