perjantai 1. marraskuuta 2013

Pitkä matka äidiksi.

...mutta olen matkaa jo taivaltanutkin...

Täällä tällä hetkellä kaikki hyvin. Tiistaina olimme keskussairaalassa tapaamassa Palloamme <3
Kertakaikkisesti miten jännitti avata sairaalan ovi, ottaa sisäänhengityksellä sitä katkuntuoksua sisään ja ulos. Istuin vessassa ja mieheni kävi ilmoittamassa meidät sisään. Yksityisellä käymämme aika ei ollut mitään tähän verrattuna. Sehän oli vain iloinen käynti. Tähän liittyi kaiketi jotain psykologisia päänsisäisiä harhoja siitä, että taas tutulla käytävällä ootellaan... Ja sitten lopputulos olisi karmiva.

Tällä kertaa se oli kuitenkin muuta. Se oli aina ennen niin rasittavan lääkärimme pelastus. Hän löysi pienemme ja pienellämme oli kaikki hyvin. Viimeksi 6+2 päivällä käymämme ultra näytti pienokaisemme olevan 4,5mm, nyt 7+6 päivillä hän olijo 14,5mm! Jollain on KIIRE KASVAA! Ja hyvä niin. Täällä odottelemme.

Meillä ei ole kaikki valmista, meillä ei ole oikeastaan mikään valmista. Meidän kotiamme työstämme joka päivä, että siellä olisi kevääksi kaikki muuttokuntoista, mutta työtä on vielä paljon.

Valmista on se, että rohkenen tulevana viikonloppuna avata vauvapakettini. Olen sitä työstänyt nyt jo aika pitkään. Paketissa on paljon vuosien aikana tekemiäni ostoksia; lappuhaalareita, bodeja, hattuja, leluja, matkamuistoja maailmalta (kuten Disneyworldista Orlannosta ostamani pehmolelut ja Disneyn rekka..), potkareita, kehyksiä vauvakuville, yms. Ne kaikki jotka säästin. Ne monet jotka heitin menemään saivat mennäkin menojaan.
Nämä sulloin viime syksynä, vuosi sitten näihin aikoihin, laatikkoonsa ja painoin kannen lujasti kiinni. Mieheni nosti sen niin ylös varastomme hyllylle, että en ole edes nähnyt sitä. Nyt se on jo muuttanut uuden kotimme varastoon.


Uskalsin tiistain ultran jälkeen tehdä ostoksen. Pienen vain, sellaisen, joka tarpeen vaatiessa sitten sullotaan laatikkoon myös. Mutta niin suloisen;
Pallokuvioiset puna-valkoiset haaremihousut. Ne ovat ihan syötävät. Ensin pidin niitä pari päivää omassa vaatekaapissani, sitten laitoin mieheni vaatekaappiin ja voi sitä hymyä häneltä eilen, kun tuli kysymään, että nytkö jo Pallot valtaavat kotimme.

Voi kyllä.

Tiedän, että blogiani lukee paljon ihmisiä. Moni on varmasti jäänyt nyt pois, kun tilanne ei olekaan enää kriisi, kamala, oksettava ja puristavan ahdistava. Oloni on nyt niin kevyt. Kuin höyhenenlailla vain liitelen. Raskauden merkkejä kropassani on valtavan suureksi pullistuneet rintani (oikeasti!!!), joista on jo nyt havaittavavissa nännit ihan eri tavalla, kuin koskaan ennen. Ja toinen, ei niin mieltäni askarruttanut, vaan pikemminkin nautintoa antanut; uni. Totuuden mukaisesti tunnustettakoon, että eilenkin nukahdin klo 21 aikaan ja heräsin tänä aamuna ensimmäisen kerran 06, josta jatkoin vielä 07:30 saakka unia. Eli kevyesti 10,30h unta yöhön! Nyt haluankin levätä aina, kun koen sen tarpeen vaativan. Ei ole kyse vain omasta mielenhalustani vaan paljon tärkeämmästä. Teen kaikkeni pienokaisemme eteen.



Nyt pitää lähteä elantoon. Terveisiä meiltä,
8+2


7 kommenttia:

tyttöankka kirjoitti...

Oon niin kovasti onnellinen teidän puolesta. Kuulostat niin kovin, kovin onnelliselta. Ihanaa! Ihanat pallohousut!

Feeniks kirjoitti...

Ihanan onnellista luettavaa :) ehkä joskus meilläkin. Nauti uudesta matkastasi, käyn aina välillä kurkkimassa ;)

Feeniks kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Melinda kirjoitti...

Jibii! Ihana tilapäivitys <3 Odottavan aika on pitkä.. Ainakin näin aluksi. Mutta onneks teillä on toi kämppäremppa, vie ehkä ajatuksia vähän jonnekin :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana päivitys kerrassaan <3
Tuo on niin järjettömän kutkuttavaa aikaa! Nauti joka hetkestä =)


-kottarainen

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Kiitos myötäelämisestä ♡ Täällä totisesti voidaan hyvin! Uutisen jakaminen lähipiirille sujuu aina yhtä jännityksessä ja kutkutellen vatsanpohjalla... ;-)
Toivon teillekin kaikille paljon onnea matkaan naiset!Me ollaan vahvoja, niin vahvoiksi opittuja ♡

Anonyymi kirjoitti...

Tunteellisena istun täällä ja olen onnellinen puolestasi, Pitkä matka äidiksi -bloggaaja. Sattumalta löysin sivuillesi, kun hain ivf-tarinoita. Olin juuri tänään ensimmäisessä konsultaatiossa ja ivf-matkamme näyttäisi alkavan ensi vuoden alussa. Jännittää ja tunteet myllertävät.