Olen uskaltanut käydä kahdesti tänään pissalla. Kumpikin käynti toi hymyn huulilleni. Toisin, ensimmäinen päiväpissani toi mukanaan lugesteronin "jämät" eli kuoret! Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Kuka siitä sisällön on syönyt.. Eipä ole noinkaan ennen käynyt!
Odottavan aika on pitkä, - sanotaan. En ole ennen kokenut näin jännittäviä tunteja. Olen ikionnellinen siitä, että selvisin tästä työviikosta, joka oli suoranaisesti helvetillinen paineen, kiireen, tahdin ja laajuutensa vuoksi. Mutta en ollut poissa paikalta yhtään, skarppasin kun sitä tarvittiin ja sain kaikki tehdyksi. Nyt voin keskittyä itseeni ja meihin. Nyt lähden siskoni soppapadalle kuluttamaan aikaa. Kulutan aikaa juuri niinkuin tykkään.
Elän tässä ja nyt.
Kunhan ei vain.... Ja kunhan vain. Voi mitenköhän palkitsenkaan itseni tästä kaikesta, kävi miten kävi? Ehkä teen niin, että jos ikinä testi saa edes vähän osviittaa johonkin tuonpuoleiseen taivaaseen näyttämisestä, käperryn pumpuliin ja olen siihen kiedottu ikuisuuteen. Ja jollei, niin aloitan ryskäämisen! Ja totta vie ryskään niin että veri lentää!!!! Ryskään raksalla, pesen kotona ikkunoita ja vaikka juoksen puolimaratonin!
Toivon silti ensimmäistä. Pumpuli kuulostaisi nyt juurikin sopivalta itselleni. <3
Aurinkoista viikonlopun alkua, ihanat.
1 kommentti:
Odotellen "The Pissaa"! Hurjasti zemppiä, toivottavasti yöllä tulee uni silmään :)
Lähetä kommentti