Selvisin.

Minä selvisin. Minä olen jälleen täällä. Olen voimissani ja oma itseni. Vihdoin!

Apua. Pursuan energiaa. Olen saanu mielettömän annoksen D- vitamiinia aurinkoistakin aurinkoisemmalta lomaltamme ja olen jälleen täällä! Kaikki on hyvin, aurinko paistoi risukasaankin.

Olen siis kotona. Vielä hetken ja huomisen. Torstaina aloitan uudessa paikassa työt ja voin kertoa, että alkaa jo tuntumaan vatsanpohjassa nipistyksiä sanoessani (ja tässä tapauksessa kirjoittaessani) asian ulos! Eli, jännitän kaikkea sitä uutta, mitä elämämme tuokaan tullessaan. Voisiko tämä olla muutosten syksy?

Eilen kävin ensimmäisellä käynnillä hoitokierron osalta. Lauantaina lopetin Primolut- tabletit ja odottelin menkkoja. No, niitä saa nähtävästi odotella edelleen. Eilisaamuun mennessä ei  menkat alkaneet ja päivällä olin lääkärin vastaanotolla. Hän totesi ultrauksessa, että menkkoja ei vielä näy, mutta hoitojen toivotaan alkavan tällä viikolla. Suunnitelma on se, että jo menkat alkaisivat tänään, aloittaisin pistokset huomenna.
No menkat(!?!) alkoivat eilen. Se kesti yhden paperipyyhkäisyn verran; pieni verituhru ja siinä se. Tänään aamulla ei enempää.
Soitin lapsettomuuspolille. Sain neuvon, että aloitan pistokset huomenna. Konsultoin kuitenkin ensin lääkäriä asiasta. Uskaltauduin hakemaan jälleen Gonal- f lääkkkeeni.

"Erillisen ohjelman mukaan. Munarakkuloiden kasvatus munasolupunktiota varten". 

Näin lukee ohjeessani. Pistokset. Ne alkavat jälleen huomenna. Ajoittaisinko jälleen kellonajakseni klo 21. Tällöin taidan olla selvinnyt raksalta ja TÖISTÄ (!) jo kotiin. Oi voi. Lääkäri sanoi, että en saa olla niin surullisen näköinen. Toivoa ei saa olla heitetty missään tapauksessa vielä menemään. Kerroin hänelle karkeasti hoitohistoriamme ja sanoin, että ellei alapäätäni ole 30 ihmistä kurkkinut asian tiimoilta, niin ei sitten kukaan. Enää en ihmettelisi, vaikka kuka käskisi riisuutumaan ja pyytäisi levittämään koipeni.

Mutta nyt. Nyt en keskity negatiivisuuden viljelemiseen, koska olen jälleen oma energinen itseni, vailla vertaa. Pakkauksen hinta 438,41€ ei tuottanut tulosta täyttääkseen Kelan omavastuuosuuteni täyttymistä. En osanut toista pakettia vielä, vaikka kaksi minulle määrättiinkin. Ehkä se jo sillä täyttyy. Ellei, ainakin tilini on tyhjä. Kukkaro on ollut jo aikaa sitten.

Tämä on selviytymistarinani. Kiitos, kun jaat sen kanssani.

Kuin Feeniks lintu tuhkasta, tästä selviän. 

Osa 2.

Lääkärikäynti.

45minuuttia myöhässä.

Odotellaan käytävällä.

Kurkkua ahdistaa.

Itkettää.

Mieheni ajatukset ovat kuun ja taivaan välillä.

Hän kyselee typeriä.

Meidän vuoronumeromme.


Ystävällinen lääkäri. "Hei". Ja tuttu käden puristus. Kurkkuani ahdistaa. Itkettää ihan hurjasti. Ultrataan. Munarakkuloita nähtävissä 1, 2, 3, ...tuttua pco- potilaalle jatkaa lääkäri 4, 5, 6, 7, ...ymmärräthän, että hyperstimulaation riski voi olla valtava. Tiedätkös mikä se on 8, 9, 10, 11, 12.. Ainakin 12 munarakkulaa nähtävissä. Okei. Tehdään niin, että aloitamme nyt pistoshoidot ja saat tästä lukujärjestyksen. Oletko ok?

Itkettää. Saan hymyn ja nyökkäyksen. Mieheni ei puhu mitään. Puristaa vain kädestäni. Silmissäni sumenee. Taisin olla hetken taju kankaalla, kunnes sain itseni kasattua. Ei tässä mitään.

Saan kysyttyä mieltämme ahdistaneen kysymyksen. Voiko ivf:n sijasta tehdä ICSI:n? Mieheni stressi hermostuttaa meitä kumpaakin ja pelkäämme, että vähäisetkin siittiöt ovat nyt surkastuneet tai surkastumaisillaan tästä prosessista. Lääkäri on ystävällinen. Toteaa vain, että se on hyvin mahdollista. Sitä ei voida tietää ennenkuin itse päivänä, kun punktio tehdään ja siemenneste analysoidaan ja pestään. Usein kuulemma joka tapauksessa puoliin munarakkuloista tehdään ICSI ja puoleen IVF. 50/50. Se on mahdollista. Mutta kuulemma enemmän mahdollisuuksia on IVF:llä, jolloin munarakkula saa itse päästää siemeneen sisäänsä, eikä kukaan ihminen sitä riekaloi. Munarakkulat eivät kuulemma siitä pidä. Kaikki on kuitenkin mahdollista.

Munasarjastimulaatio. Sillä nimikkeellä lukujärjestys annettiin. Suunniteltu punktioviikko 20.
Ja no niin. Pistospäivä alkaa tänään. Muistathan, että pistos tulee antaa ihon alle vatsamakkaraan joka päivä samaan aikaan. Ymmärthän? Taas kurkkuani ahdistaa, mutta nyökkään. Pistoksen nimi on GONAL. Sairaanhoitaja näytti pistoksen, otat makkarastasi näin kiinni ja pistät näin. Kas näin. Hyvä ja sitten muista, että et vedä verta piikkiin, se menee muuten rikki. Ainiin, tiedäthän että tämä lääke maksaa noin 200€. Tarvitset niitä ehkä myös toisen. Onnea matkaan.

Se alkaa tänään. Apua, tänään! Lääke on vielä kaupassa. Ehkä uskalla mennä hakemaan sen. Mieheni meni töihin. Yhtä ymmällään hänkin.

Viimeinen lääkärin lause kummittelee päässäni; "Tämä teidän lapsettomuutenne on niin selkeä, että se päättyy ihan varmasti hyvin. En voi luvata mitään, mutta toivotaan kaikki yhdessä."

Hienoa, että jollekin tämä on selkeä paketti. Kuvittelin sairaala jalkojeni alla poistuessa rakennuksesta, että miltä tuntuisi työskennellä siellä muutaman vuoden kuluttua. Voisin olla vertaistukiolkapää. Sellaiseksi minusta olisi. Siinä minulle tulevaisuuden haaveammatti. Hah. Kuka pieni lapsi haaveilisi kiharatukkaisena nappisilmänä olevansa isona lapsettomuushoitojen vertaistukitäti? - Niinpä.

Vappu taitaa mennä tänään moppia heiluttaessa ja energiaa purkaessa. Ehkä viimein vaihdan verhot. Jotain muutosta arkeen, kun ei muuten ole ;-)


Asia kerrallaan. Vappuiloa sinulle!