"Tulisit jo meille,
et tiedä kuinka odotetaan.
Tuulien teille,
toiveeni kuiskata saan.
Sanattomin sanoin,
me sua kaivataan.
Ovemme on avoin,
kai joskus tavataan?
Tyhjä on syli,
mutta toiveita täynnä.
Emme pääse sun yli,
me sua jo rakastetaan."
tiistai 25. joulukuuta 2012
Mahdollisuuksia en menetä.
Perhe, sisausten lapset, rentoa yhdessä oloa. Pukki ei tuonutkaan menkkoja mukana. Jospa sittenkin..? Annetaan ajan kulua ja nyt nautitaan yhteisestä ajasta kera tärkeiden ihmisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti