Luulin, että toivenhivenet ja murusetkin olen itsestäni kadottanut. Mutta nyt aletaan elää jännittäviä päiviä. Joko tämä uutinen pilaa koko jouluni tai sitten muuttaa loppuelämäni. Aion elää tässä hetkessä ja näissä pienissä kutittavissa ajatuksissa lauantaihin, jopa sunnuntaihin tai ehkäpä maanantaihin saakka! Jouluaattona, sitä mieheni minulle ehdotti. Jos silloin tekisimme testin? Se olisi joko koko vuoden kamalin tai toiveikkain päivä. Se 18mm folliikkeli kummittelee päässäni. (Eihän siihen tarvita kuin yksi! Yksi onnistuminen!) Kiertopäivä 24 on lauantaina ja kun kalenteria äsken selailin, tuli fiilis, että voi juku! En ole edes stressannut, hermoillut tai jännittänyt tulevaa aikaa. Mutta nyt aion elää tällaistä pientä kutkuttavaa tunnelmaa kantaen sisälläni.
Tänä aamuna kävimme (jälleen!) viemässä mieheni spermanäytepurkin keskussairaalaan. Tutkimus on yksityisellä puolella jo kertaalleen tehty, mutta kuten aiemmin kerroin, ottivat meidät kunnallisella puolella vasta nyt vakavasti asiakkaikseen ja tutkimukset heidän osaltaan aloitetaan alusta, kun me elämme jo paljon pidemmällä. Mutta eihän tuosta tutkimuksesta haittaakaan ole.. Tuomiot ja onnenhetkien kyyneleet olemme siirtäneet elämässämme tuonnemmas.
Aamu siis alkoi varsin virkkaissa tunnelmissa ;-)
Toivon hippusia myös teidänkin päiväänne <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti