Aion olla reipas. Nyt vietän hymyhetkeä. Vien uuden vuoden korkokenkäni huoltoon suutarille ja samalla reissulla haen höyryävän kuuman pizzan. Vain meille. Tiedossa siis ratkiriemukasta oloa, aikuisessa seurassa. (..Ja voi miten nauttisinkaan jo siirtyä kaupunkiin katselemaan lasten ilotulitusta ja syömään kotiin nakkia ja perunasalaattia. Mutta ei, olen juhlavelvollinen: Nuori, lapseton ihminen!)
Tänään olin sivustakuuntelijana keskustelussa;
- Kun teillä on nyt se vauva, niin ette sitten minnekään reissuunkaan hetkeen pääse.
- Niin, harmi.
- Ehkä kuitenkin ensi kuussa jo viitsii matkalle.
- Eihän vauva mitään ole kuitenkaan muuttanut.
Voi miten keljuttava olo tuli! Tajuaisivatko ihmiset nauttia niistä pienistä vauvan varpaista ja hellyyttävistä hetkistä heidän kanssaan ilman hötkyilyjä jatkuvasti toisaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti