..Se tunne kun maailma jälleen romahti
..Se tunne, kun ei löytynyt sanoja
..Se tunne, kun tiesi, että ei hän tarkoittanut koskettaa sanoillaan minua
..Se tunne, kun en ollutkaan niin vahva, mitä luulin.
Tapasin ystäväni ja hänen vauvansa tänään. Juttelumme lomassa maailmani romahti, vain kaksi lausetta:
"Olen kuullut, että voin saada nyt paremmin töitä, kun on oma lapsi. Sitä arvostetaan kuitenki niin paljon, että on omakohtaista osaamista."
Tiedän jälleen mitä ensi yönä tehdään. Ja seuraavana. Ja jouluna. Tästä se alamäki taas lähti. Kun olin jo pariksi päiväksi itseni kasannut.
Tikulla silmään ja vielä toiseen kyläpaikkaan joulutervehdystä viemään. Ja voi kyllä, perheenlisäystä odottavan perheen vieraiksi menemme. Onneksi osa on jo näistä raskaana olevista naisista ympäriltäni synnyttänyt, alkaa raskausuutiset vähentyä yksi kerrallaan. . .
Miksi jälleen mennään näin herkillä??!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti