"Tulisit jo meille, et tiedä kuinka odotetaan. Tuulien teille, toiveeni kuiskata saan. Sanattomin sanoin, me sua kaivataan. Ovemme on avoin, kai joskus tavataan? Tyhjä on syli, mutta toiveita täynnä. Emme pääse sun yli, me sua jo rakastetaan."
torstai 31. tammikuuta 2013
Tuulen kuiskaus.
"Mutta Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esille lämpöisestä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä.
- Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. Siten se selviää kylmästä yöstä.
- Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia."
Enempää en tässä hetkessä kuulumisista pysty kertoa. Onneksi minulla on mieheni vierellä. Ja tämä blogi, josta on tullut äärettömän tärkeä. Voi, mikä saakaan minut vielä joskus hymyilemään? Ehkä illalla yksityiskohtiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti