Pilalla. Kaikki on taas niin pilalla.
Kieropäivä on nyt numero 2. Ja kyllä, voimalla tulee! Kaikki pihalle vain, että ei mitään minusta jäljelle enää jäisi. Lapsettomuushoitajalle soittaessani hän totesi vain, että hyvähän olisi, jos se olisi nyt se kysta, joka sieltä pääsee tulemaan.
Hoitaja olisi mielellään ottanut minut seuraavaan hoitokierrokseen heti; pistoksia ylihuomisesta lähtien, mahdollinen inseminaatio ensi viikolla jne. Itse pysäyttelin ja sanoin, että lähden loppuviikoksi lomalle ja aion siitä todella nauttia. Hän ymmärsi. Ainakin uskon niin.
Seuraava inseminaatio on siis seuraavassa kierrossa. Joten, nyt tehtävänäni on laskea seuraavat kuukautiset. Miten helvetissä tällaisessa kropassa voit laskea jotain sellaista?!?! Terolut- tabletteja kehiin ja ei kun laskemaan.
Jonosta IVF- hoitoihin kysyessäni hän totesi, että ei sellaista olekaan. Jollei inseminaatio tuota tulosta, siirrytään ennen kesää vielä IVF- hoitoon hoidon suunnittelukäynnin jälkeen. Sellaista. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Toivottavasti sinun viikkosi alkoi paremmin.
2 kommenttia:
Olen niin pahoillani lopputuloksesta :(. Sitä alkaa vihata kroppaansa, epäsäännöllistä kiertoansa ja sitä v***n verta. Vuotava veri, mikä voikaan ollaa pahempaa tällaisessa tilanteessa. Sydän putoaa mahaan asti ja oksettaa, kun huomaa sen taas pöntössä. Mua oikein kouras mahasta kun muistelin sitä tunnetta kun menkat alkoivat epätoivottuun aikaan tai sitä kun ne eivät alkaneet toivottuun aikaan hoitoonpääsyä ajatellen.
Toivottavasti olette päässeet puhumaan jo jollekin vai onko sinnekin pitkä jono?
Toivon todella, että inseminaatio teillä tuottaisi tulosta. Jos näin ei käy, olen iloinen kuullessani, että pääsisitte IVF-hoitoihin jo ennen kesää! Juurikin noilla 10-20% raskautumis mahdollisuuksilla inseminaatio tuntuu itselle niin turhalta ajan ja rahan haaskaukselta. Kuinkahan nopeasti me oltais onnistuttu yrityksessämme jos lääkäri olisi vain ajoissa myöntänyt etten PCO+ovulaatiohäiröisenä onnistu muuten kun ICSI hoidolla.
Mä en aio sanoa sulle, että relaa lomalla ja unohda kaikki hoitohin liittyvät asiat. Se ei itselläni ainakaan ollut mahdollista. Aionkin toivottaa sinulle hyvää lomaa ja pientä huilitaukoja mietteillesi ja huolillesi. Ole itsellesi armollinen vaikka murheet välillä kävisivätkin ajatuksissasi. Jos olet unohtanut tilanteen tunneiksi päivässä, olet jo saavuttanut paljon :).
Ps. Hienoa, että pystyit toppuutella hoitajaa hoitosuunnitelmasta, minusta se kertoo siitä, ettei sinulle ole kehittynyt epäterve pakkomielle elämäntilanteeseesi.
Hei Melinda,
Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Toivottavasti teillä on kaikki hyvin <3
Kiitos myötäelämisestäsi! Se merkkaa tosi paljon. Verenmaku suussa luin kirjoituksiasi ja olen kiitollinen saamistani sanoista. Tiedän, että tiedät, miltä minusta tuntuu. Ja se tuntuu hyvältä. Kerrankin on joku, joka ei väitä tietävänsä tunteitani, vain silkasta myötätunnosta jatkaen, miten elämä on nyt niin vaikeaa kun on se lapsi ja se on niin rankkaa ja ja ja. Ja saahan sekin elämä olla, jokainen elämänvaihe kerrallaan. Mutta nyt tämä taitaa olla turhan pitkä aika elämästä.
Ainakin tunnen niin.
Olemme saaneet seksuaaliterapeutille ajan, se on reilun viikon päästä. Luojan kiitos. Toivon vain koko sydämestäni, että parisuhteemme tulisi kestämään tämän kaiken.
Aion totisesti yrittää ottaa ensi viikolla lomasta irti, mitä irroitettavissa on. Lähdemme reissuun lähipiirimme kesken ja mukana on myös kaksi raskaana olevaa naista, mutta olen nämä kiukut ja itkut jo pitkän aikaa sitten niellyt. Nyt olen onnellinen, en niinkään katkeroitunut, heidän tilanteestaan. Elämä on antanut heille paljon muissa asioissa paskaa niskaan, nyt on heidän vuoronsa olla onnellinen. Minä vain odotan sitä päivää.
Toivoisin, että pystyisin unohtamaan lapsettomuuden edes tunniksi lomani aikana. Se olisi paljon jo se. Ainoana ei raskaana olevana naisena se ei varmasti vain ole kovin helppoa. Mutta mikäpä tässä elämässä olisi? Sitä olisi ilmeisesti hyvä joskus pysähtyä miettimään.
Toivon itsekin, että minulla ei ole pakkomiellettä lapsettomuudesta, mutta en kiellä, etteikö pakkotoisto ole useasti päivässä päällä. Toivon vain, että edes nuoresta iästäni olisi bonusta tämän paskan läpikulkemisessa. Kiitän totisesti itseäni, että olen nyt tässä rumbassa mukana, enkä sormi suussa kymmenen vuoden kuluttua ihmetellen.
Lähetä kommentti