IUI

Klo 05:30 soi kello. Nyt on se aika.
Meitä väsytti kumpaakin älyttömästi, koska eilen valvoimme typerän elokuvan parissa aivan liian myöhälle. Oli aika laittaa ajatuksia narikkaan. Siinä ainakin onnistuimme.

Klo 06:00 pärähti kello jälleen, olimme täysin aikataulussa. Juuri silloin saimme viimeisetkin siemenet purkkiin.

Klo 06:30 lähdimme kotipihasta sairaalaan, onneksi ei ole pitkä matka. Odottelimme käytävällä labran aukeamista.

Klo. 07:00 jätimme siemenet pesulaan.

Tulimme kotiin ja aloitin klo 07:30 soittamisen naistentaudeille. Puolen tunnin aikana soitin noin 40 kertaa. Se on ainut aika päivässä, jolloin lapsettomuuspoli tulisi saada kiinni. Vain vastaaja vastasi, johon ei voinut edes viestiä jättää.

Epätietoisuus iski, mihin aikaan meidän tulisi Arttu Wiskaria lainatakseni olla tutulla käytävällä oottelemaan..

Niin. No menimme kuitenkin klo 08:30 aikaan polille. Jonotimme kärsivällisesti. Jopa hassuttelimme jonossa. Ilmoittautumisjono oli pitkä ja joku harjoittelija luukulla näytti olevan. Kyselin, onko sperma mahdollisesti jo valmista. Ei tietoa. Onko pitkä aika meidän vuoroomme? - Ei tietoa. Eli istumaan.
Istuimme 45minuuttia aulassa kärsivällisesti. Sitten tuli vuoromme.

Jälleen UUSI lääkäri otti vastaan. Totesi, että nyt on huono päivä. On kiirettä ja hän päivystää yksin, mikä meidän asia on? Huoh. Meinasin räjähtää. Sitten sairaanhoitaja sanoi, että menen hakemaan sperman, nyt on inseminaatio.

Inseminaatio tehtiin. Kyselin turhia ja typeriä, tympäisi kauheasti. Sattuikin kovasti. Siittiöitä oli tällä kertaa huonommin kuin viimeksi, mutta osittain myös viitearvojen sisäpuolella, eli mahdollisuuksia on. (Kuitenkin uskon vakaasti, että tänään tulee laittaa peitto heilumaan..) Vatsani oli ja on edelleen kipeä. Inseminaation jälkeen lääkäri totesi, että voisin makoilla tässä nyt seuraavat 10minuuttia. Koska jättivät meidät huoneeseen kaksin, päätin, että en päästä mitään sisältäni putoamaan liian aikaisin; makoilin gynekologin tuolissa lähes 30min :D

Lääkäri totesi siittiöistä, että niitä oli myös hyvin eteenpäin tulleita ja jonkin verran matkan varrella kuolleita, mutta pesun ne kestivät hyvin! Eli yritän jaksaa toivoa, vaikka totesinkin, että soittelen parin viikon päästä, miten lääkityksiä tehdään ja jatketaan tästedespäin, kun negatiivisen tuloksen jälleen saan. Eli 22.5.2013. Sinne asti tulisi nyt toivoa, että kuukautiseni eivät tällä kertaa alkaisi. Tai no, onko sekään hyvä, koska jos ne alkavat, on kierrostani jotain rippeitä olemassa, jollei raskaus alkanut tänäänKään.

Voi mikä päivä. Sitten tulimme kotiin, lösähdin kirjaimellisesti sohvalle ja en edes itkenyt. Nyt luulisin, että itkut ovat sivussa hetkeksi. Sen verran turvonneet luomeni ovat viime päivien saldosta. Mieheni lähdettyä töihin, lähdin kaupungille. Ostin tulevalle kummitytölle ristiäislahjan. Pyörittelin bodyja ja ajattelin, että josko ostaisin itsellenikin muistoksi tästä päivästä yhden. Ennen olisin tehnyt niin, tällä kertaa en missään nimessä tehnyt niin. Lähdin kultaisen sädekehän saattelemana kaupasta vain tytölle osa lahjasta mukanani. Sitten ostin uuden muumilautasen, sen olin ansainnut ITSElleni.

Aurinkoista loppuviikkoa sinulle, eiköhän aurinko tännekin risukasaan ala pian paistamaan!

Auto.

Olemme haaveilleet jo pitkään uudesta autosta. Viime keväänä se oikeastaan alkoi. Kutkuttelevin ajatuksin mielessäni olin jo ostamassa farmariautoa, kävin emmaljungan nettisivuilla katsomassa rattaiden kokoa ja mietin, minkä kokoinen farmariosan tulee olla, että rattaat sinne mahtuvat.

Ystävämmekin osti auton. Farmarimallisen. Se oli luontevaa. Sen jälkeen heillä oli plussa. Tuosta nuon vain. Ajattelin, että ehkä se jouduttaisi meidänkin perheenlisäystämme. Kuitenkin päädyimme säästämään vielä kesän yli, koska autossamme ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta mieli teki uutta. Mietimme, että jos panostamme kesällä jo uuteen autoon, jää lomamme ulkomailla vajaavaisemmaksi. Siispä säästimme. Siispä otimme vastaan reissussamme jälleen menkat. Sitä päivää en unohda milloinkaan. Mietin kaukomailla hotellin vessassa, että mistä minua rangaistaan? Siitä, että en ostanut mieheni kanssa sitä autoa?

Jokatapauksessa pitkän pohdinnan jälkeen ostimme nyt auton. Viimein. Auto ei ole farmari. Auto on mieleisemme ja hyvin kulkeva paketti, jonka ostossa emme ajatelleet sekunttiakaan perheenlisäystä. Niin joo, mutta onneksi myyjä ajatteli. Katsoi minua herkistyvillä silmillä ja totesi, että autosta löytyy myös isofix- kiinnitys (http://turvaistuin.org/turvaistuin-vinkkeja/isofix-kiinnitys/). Kiitos. Sehän oli tärkeä tieto. Itsenikö siihen hirttoköydellä kiinnitän?

Pääsimme autolla matkaan ja ensimmäisessä kulmassa huomasin vastaantulevan auton rekisterinumero olevan IUI. Säikähteneenä juoksin katsomaan omaamme. Luojan kiitos se ei ollut IVF. Jos näin olisi käynyt, olisin palauttanut auton ja sanonut, että pitäkää lapsettomuutenne.

Parin kilometrin jälkeen vastaan tuli auto, jonka rekisterinumero oli juurikin IVF. Vaikka se kirpaisi syvältä ja oli paskaa, jokin siinä sai minut hymyilemään.

IUI

Pilalla. Kaikki on taas niin pilalla.
Kieropäivä on nyt numero 2. Ja kyllä, voimalla tulee! Kaikki pihalle vain, että ei mitään minusta jäljelle enää jäisi. Lapsettomuushoitajalle soittaessani hän totesi vain, että hyvähän olisi, jos se olisi nyt se kysta, joka sieltä pääsee tulemaan.
Hoitaja olisi mielellään ottanut minut seuraavaan hoitokierrokseen heti; pistoksia ylihuomisesta lähtien, mahdollinen inseminaatio ensi viikolla jne. Itse pysäyttelin ja sanoin, että lähden loppuviikoksi lomalle ja aion siitä todella nauttia. Hän ymmärsi. Ainakin uskon niin.

Seuraava inseminaatio on siis seuraavassa kierrossa. Joten, nyt tehtävänäni on laskea seuraavat kuukautiset. Miten helvetissä tällaisessa kropassa voit laskea jotain sellaista?!?! Terolut- tabletteja kehiin ja ei kun laskemaan.

Jonosta IVF- hoitoihin kysyessäni hän totesi, että ei sellaista olekaan. Jollei inseminaatio tuota tulosta, siirrytään ennen kesää vielä IVF- hoitoon hoidon suunnittelukäynnin jälkeen. Sellaista. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Toivottavasti sinun viikkosi alkoi paremmin.