sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

kp 30

Siitä sairaalareissusta. Piti kirjoittamani jo monta päivää sitten, mutta tämä elämä on muuttunut niin paljon viimeisen sanotaanko kahden viikon aikana, että en meinaa itsekään pysyä perässä! :) Mutta hyväntahtoisesti vain!

Tosiaan, kipuilin keskiviikkoiltana, että miksi en muistanut siirtää sairaalakäyntiä, koska tarpeeni vastaanotolle oli mennä vain jos minulla on kiertopäivä 2-5, jolloin voidaan ultraus tehdä uutta inseminaatiota varten. Terlut- tableteista viimeisimmän otin maanantaina, jolloin Yleensä uusi kierto on alkanut heti samana, jollei seuraavana päivänä. Näin ei tällä kertaa käynyt. Itseasiassa, ei ole käynyt vieläkään.

Lääkäri oli huisin mukava. Otti minut vastaan hyväntuulisena ja juttelimme hyvin rennoissa merkeissä. Kerroin, että mieheni ei ole mukana, koska on työreissulla ja ajattelin, että tuskin tällä reissulla mitään suurempaa tapahtuukaan, koska menkat eivät ole alkaneet vieläkään.

Ultraus tehtiin, again. Kysta se siellä vilkutti, again. PCO on paikallaan, again. Limakerrosta kuulemma oli nähtävillä, joten jollei menkat ala muutaman päivän sisällä voi todeta vain, että olen raskaana. Anteeksi mitä, hätkähdin? Niin lääkäri minulle sanoi.

Ultrauksen aikana kerroin, miten kulunut 1½ vuotta meitä on pompoteltu missä lääkärillä milloinkin saamatta keneltäkään oikeasti näin hyvää hoitoa. Lääkäri sanoi, että on ollut perhesuunnitteluneuvolan (ja mainitsi vieläpä nimenkin terveydenhoitajasta..) vika, että emme ole saaneet apua, vaikka olisimme sitä kipeästi tarvinneet. PCO on itsessään jo niin suuri syy, että lapsettomuus tulee ottaa heti sen toteamisen jälkeen vakavasti. Lisäksi vielä hitaasti liikkuvat, vähäiset miehen siittiöt, tuovat esiin jo toisen syyn.

Pukeuduin ja istuuduin alas. Sanoin, että rehellisesti olen kyllästynyt tähän tilanteeseen. Tämä on turhauttavaa ja kiertoni on sitä ja tätä, välillä ei kumpaakaan. Sanoin, että onko seuraaavaa inseminaatiota välttämätöntä tehdä? Mitä, jos se jätettäisiin pois ja siirryttäisiin sitten IVF hoitoihin, kunhan heidän hoitojononsa sen myöntävät. Lääkäri oli niin ihana, että teki mieli halata. Hän totesi kirkkain silmin: olin juuri tätä sinulle ehdottamassa, sillä tähän teidän kierteeseenne ja vakavaan lapsettomuuteen ei taida olla muuta läpimenoa.

Nyt siis tilanne on se, että odottelen kuukautisia. Kun ne alkavat, alan syömään ehkäisypillereitä. - Voi kyllä, tilanne jota en olisi ikimaailmassa halunnut enää kokea. Palaan takaisin ehkäisyn maailmaan. Mutta vain siksi aikaa, että voimme taata, että kuukautiseni alkavat oikeana päivänä aikataulujen mukaan, jotka laadimme.

Kerron lisää, kunhan saan omasta kropastani irti enemmän!

2 kommenttia:

tyttöankka kirjoitti...

Onpa ihana juttu, että pääsit noin ymmärtäväiselle ja kuuntelevalle lääkärille, joka otti tosissaan teidän tilanteen.

Onnea matkaan! :)

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Kiitos Tyttöankka! Onnea tässä tarvitaan... Me kaikki!