Se aamu, kun heräät umpiväsyneenä ja huomaat kellon soittaneen jo useamman kerran ja painat vain torkkua.
Se aamu, kun tukkasi on likainen ja varpaidesi välissä on nöyhtää.
Se aamu, kun sillä ei ole väliä.
Se aamu, kun mahassasi myllertää. Tiedät hetken olevan läsnä.
Se aamu, kun soitat miehellesi, että en tiedä tarvitseeko sitä raskaustestiä ostaa sittenkään.
Se aamu, kun pääset töihin ja on hurjan kiire. Käyt ikäänkuin nopeasti vessassa ja paperiin jää limaista verta.
Se aamu. On kaksi viikkoa inseminaation jälkeen. Tai no, ei aivan. Päivää vaille. 24 tuntia ennenkuin sinulle oli luvattu, että raskaustestin voi tehdä.
Se päivä, kun kiristät huuliasi yhteen huudosta ja mekastuksesta, kaivat siteet ja tamponin esiin ja olet kuin mitään ei pitäisikään olla tapahtunut.
Se päivä, kun olet 13h työpäivän ja missään välissä et suorastaan ehdi ilmoittaa asiaa kenellekään, joka voisi auttaa mieltäsi.
Se päivä, kun kuulet siskosi synnytyksen käynnistyneen juuri tänään. Kun sinun tukesi ja henkinen voimasi pitäisi kohdistaa heidän perheeseensä. Kun siskosi on kallein aarteesi päällä maan ja haluat hänelle kaikkea hyvää. Kun toivut jokaisesta kolauksesta heidän raskaudensa aikana, kun haluat olla maailman avulian ja rakkain sisko. Kun kertakaikkisen paljon rakastat siskoasi ja haluat heille niin paljon hyvää.
Ja mitä hyvää sinusta on jäljellä, kun mielesi on jopa jo avoerossa(?!), loppuelämän lapsettomuudessa, talo-ongelmissa, työpaineissa ja vanhempien välisissä riidoissa. Kun aurinko paistaa pihalla ja on kuin sisällä ei olisi ketään kotona. Kun tarvitsisit eniten tukea maailmassa ja toteat itsellesi, että sinun olisikin pitänyt olla tukemassa muita.
Sellainen oli tämä päivä. Nyt olen kotona ja minulla on lupa itkeä. Lupa soittaa siskolle ja toivottaa synnytykseen kaikkea hyvää ja luvata hoitaa perheen muita lapsia. Haluan olla tärkeä, haluan kuulla, että joku tarvitsee minua.
7 kommenttia:
Kosketti kovasti tämä kirjoitus. Ei ole oikein sanoja. :<
Jaksamista kovasti vaikeisiin päiviin. Paijaus <3.
Kiitos tyttöankka. Ei sanoja aina tarvita, nyt tarvitaan vain askelia eteenpäin. En voi jäädä tähän ja ottaa hyppyä taaksepäin, saati antaa itseni valua..
Halaus myös sinulle! <3
Halaus!
Halaus!
Tuttuja tunteita! Ihanille ystävillemme syntyy lapsia kuin sieniä sateella ja itse taas hormonipiikitys aloitettu tällä viikolla... - Iloita muiden puolesta ja samalla miettiä mitä tehdä jos ei kaikkien hoitojenkaan jälkeen tärppää. Mutta tsemppiä myös teille, hieno blogi! :)
Paljon tuttuja tunteita! Itse olen pistoni pistänyt
ja ekan inssin huomiselle varannut.
2 vuotta on jo toivottu ja nä alkaa tuntua jo viimeisiltä
askeleilta tämän meidän yhteisen lapsettomuuden parissa.
Kiitän luojaa siitä että olen itsekkäästi teini iässä halunnut lapsen.
Vaikka samalla suren sitä että emme ehkä pääsisikään kokemaan yhdessä mitä on odottaa ja saada lapsi.
Tiedän myös miltä tuntuu kun sisko saa lapsen ja kaikki muut ympärille. On outoa olla onnellinen muiden puolesta ja samalla pettynyt siihen että itsellä ei tärppää.
Minä jännään parin viikon kuluttua vuotaako vai ei.
Kovasti tsemppiä sinulle, vaikka tiedän että sanat eivät merkitse mitään... Paha olo pitää van potea ja purkaa sitä ulos!
-Katla
Kiitos lohduttavista sanoistanne <3
Lähetä kommentti