lauantai 4. toukokuuta 2013
Osa 4.
Pistokset jatkettu. Olen ollut reipas, antanut sekä ystäväni että mieheni pistää. Tänään pistin itse (!?!) Ajattelin, että se olisi kuin napanuoran tiukentamista näin alkusenttimetreille. Kuitenkin hätäilin pistoksessa, lähes meni pieleen. Mutta ei kuitenkaan. Osasin. Melkein. Ehkä huomenna olen parempi? Ehkä kykenen. Ehkä jaamme tämän mieheni kanssa. Ehkä jonain päivänä vihdoin kohtaamme. Olen niin sekaisin; itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Miksi sitä kutsutaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Meilläpäin semmoisia tilanteita, jotka ovat surkeita ja silti jotenkin huvittavia, nimellä surkuhupaisa.
Olet ollut reipas! Siitä on hyvä jatkaa.
Sairaalassa hoitaja kertoi kädestä pitäen miten piikki laitetaan mahamakkaran alle. Jouduin pistämään hoitajan edessä (muistaakseni suolavettä), jotta hän näki että tein sen oikein. Pelkäsin piikkejä sillon niin paljon ja itkin niin etten nähnyt kyyneliltäni pistää. Kuukausia myöhemmin pistäminen ei tuntunut juuri miltään. Harjoitus tekee mestarin. Onneksi kelalla on lääkekatto, muuten tulisi ihan hemmetin kalliiksi noi lääkkeet. Mäkin pihinä halusin oman icsi:ni vielä loppuvuoteen, kun satojen eurojen lääkkeet sai lähes ilmaiseksi apteekista. Onneksi olin. Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä tytöt! Pian on jälleen illan pistoksen vuoro. Huomenna sairaala, kyllä jännittää!
Lähetä kommentti