keskiviikko 8. toukokuuta 2013

IUI

Klo 05:30 soi kello. Nyt on se aika.
Meitä väsytti kumpaakin älyttömästi, koska eilen valvoimme typerän elokuvan parissa aivan liian myöhälle. Oli aika laittaa ajatuksia narikkaan. Siinä ainakin onnistuimme.

Klo 06:00 pärähti kello jälleen, olimme täysin aikataulussa. Juuri silloin saimme viimeisetkin siemenet purkkiin.

Klo 06:30 lähdimme kotipihasta sairaalaan, onneksi ei ole pitkä matka. Odottelimme käytävällä labran aukeamista.

Klo. 07:00 jätimme siemenet pesulaan.

Tulimme kotiin ja aloitin klo 07:30 soittamisen naistentaudeille. Puolen tunnin aikana soitin noin 40 kertaa. Se on ainut aika päivässä, jolloin lapsettomuuspoli tulisi saada kiinni. Vain vastaaja vastasi, johon ei voinut edes viestiä jättää.

Epätietoisuus iski, mihin aikaan meidän tulisi Arttu Wiskaria lainatakseni olla tutulla käytävällä oottelemaan..

Niin. No menimme kuitenkin klo 08:30 aikaan polille. Jonotimme kärsivällisesti. Jopa hassuttelimme jonossa. Ilmoittautumisjono oli pitkä ja joku harjoittelija luukulla näytti olevan. Kyselin, onko sperma mahdollisesti jo valmista. Ei tietoa. Onko pitkä aika meidän vuoroomme? - Ei tietoa. Eli istumaan.
Istuimme 45minuuttia aulassa kärsivällisesti. Sitten tuli vuoromme.

Jälleen UUSI lääkäri otti vastaan. Totesi, että nyt on huono päivä. On kiirettä ja hän päivystää yksin, mikä meidän asia on? Huoh. Meinasin räjähtää. Sitten sairaanhoitaja sanoi, että menen hakemaan sperman, nyt on inseminaatio.

Inseminaatio tehtiin. Kyselin turhia ja typeriä, tympäisi kauheasti. Sattuikin kovasti. Siittiöitä oli tällä kertaa huonommin kuin viimeksi, mutta osittain myös viitearvojen sisäpuolella, eli mahdollisuuksia on. (Kuitenkin uskon vakaasti, että tänään tulee laittaa peitto heilumaan..) Vatsani oli ja on edelleen kipeä. Inseminaation jälkeen lääkäri totesi, että voisin makoilla tässä nyt seuraavat 10minuuttia. Koska jättivät meidät huoneeseen kaksin, päätin, että en päästä mitään sisältäni putoamaan liian aikaisin; makoilin gynekologin tuolissa lähes 30min :D

Lääkäri totesi siittiöistä, että niitä oli myös hyvin eteenpäin tulleita ja jonkin verran matkan varrella kuolleita, mutta pesun ne kestivät hyvin! Eli yritän jaksaa toivoa, vaikka totesinkin, että soittelen parin viikon päästä, miten lääkityksiä tehdään ja jatketaan tästedespäin, kun negatiivisen tuloksen jälleen saan. Eli 22.5.2013. Sinne asti tulisi nyt toivoa, että kuukautiseni eivät tällä kertaa alkaisi. Tai no, onko sekään hyvä, koska jos ne alkavat, on kierrostani jotain rippeitä olemassa, jollei raskaus alkanut tänäänKään.

Voi mikä päivä. Sitten tulimme kotiin, lösähdin kirjaimellisesti sohvalle ja en edes itkenyt. Nyt luulisin, että itkut ovat sivussa hetkeksi. Sen verran turvonneet luomeni ovat viime päivien saldosta. Mieheni lähdettyä töihin, lähdin kaupungille. Ostin tulevalle kummitytölle ristiäislahjan. Pyörittelin bodyja ja ajattelin, että josko ostaisin itsellenikin muistoksi tästä päivästä yhden. Ennen olisin tehnyt niin, tällä kertaa en missään nimessä tehnyt niin. Lähdin kultaisen sädekehän saattelemana kaupasta vain tytölle osa lahjasta mukanani. Sitten ostin uuden muumilautasen, sen olin ansainnut ITSElleni.

Aurinkoista loppuviikkoa sinulle, eiköhän aurinko tännekin risukasaan ala pian paistamaan!

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tämän blogisi muutama päivä sitten ja olen ahminut sen jälkeen kaiken kirjoittamasi! Kiitos, että olet uskaltanut kertoa kokemuksistasi. Voin yhtyä niin moneen.. Meillä yritystä takana kohta 3 vuotta eikä olla vielä edes uskallettu lähteä etenemään hoitojen kanssa..

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin löysin blogisi muutama viikko sitten ja nyt käyn päivittäin katsomassa mitä teille kuuluu. Upeasti kirjoitat tuntemukset auki. Sydämeni pohjasta toivon, että tällä kertaa teillä tärppäisi. Voimia♥

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Kiitos Anonyymit kommenteistanne! Näin olenkin toivonut blogini toimivan; itselleni päiväkirjana omista ajatuksistani ja vertaistukena teille monelle muulle! Olen varma, että samaa rataa kokeneita on aivan liikaa tässä pienessä maassamme.. Ehkä meidänkin aikamme on jonain päivänä ♥

Anonyymi kirjoitti...

Näitä asioita ei ymmärrä kuin vain toinen, joka on kokenut saman. Kiitos tästä blogista sinulle ja kaikkea hyvää jatkoon ♥

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Veit sanat suustani, ei kukaan muu kuin saman kokenut. Ei tätä voi kenellekään selittää, se ei ole ongelma prisman hyllyllä; ottaisinko kulta katriinaa vai juhla mokkaa. Tässä otetaan sitä mitä vastaan annetaan.
Voi ole hyvä vain blogistani, se on henkireikäni tähän arkeeni. En tiedä, miten tästä kaikesta olen edes selvinnyt, mutta luulisin tämän blogini olleen yksi pelastajistani. Se, että tiedän tätä vielä jonkun muunkin lisäkseni lukevan, lisää uskollisuuttani tähän. Viimeksi gynen tuolilla maatessani mietin, että mitenköhän kuvailisin tämän blogiini.. ;)
Parempaa onnea sinunkin jatkoosi! ♥ Pysythän kuulolla ja kerro toki omakin tarinasi, mielelläni luen myös niitä!

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Toivon teille paljon, paljon plussatuulta ja tsemppiä raskaalle polulle <3 soitto perhesuunnitteluneuvolaan voi tuntua ensin raskaalta, mutta asian kerrottua voin luvata taakan puolittuvan. Koitahan jaksaa ottaa askel hoitoihin.. Kaikki tuntuu kovin sekavalta aluksi, mutta kuten blogiani lukeneena olet varmasti huomannut, että pian se on jo ”arkea”, vaikka ikimaailmassa ei sellaiseksi sitä olisi toivonut muuttuvan.

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

on kiva kuulla, että joku haluaa tietää meidän elämästä. Synkätkin kokemukset saavat ilon pilkahduksia, kun tiedän minulla olevan taustatukea. Kiitos kommentistasi!