Olo on kuin pilvellä; korkealla leijaillen, vailla huolta huomisesta. Kipeä on alavatsa, näppii näppejä, särkee päätä, itkettää välillä, mutta olen onnellinen.
Pilvilinnaa en kuitenkaan tästä kaikesta aio itselleni rakentaa. Sen tiedän kyllä jo, miten sieltä pudotaan alas ja kovaa. Joten nautin vain pienestä ilon tunteestani, kun olemme pidemmällä kuin koskaan aikaisemmin saadaksemme oman unelmamme lähellemme.
Eilen siis pistin viimeisen gonal- annostukseni. (toivottavasti ikinä!) Vatsani on mustelmilla pistoksista ja arkana herkkyydestä. Olen rakastunut puolisooni. Olen eheämpi kuin hetkeen. Pussailemme ohimennen, hassuttelemme kuin alkuaikoinamme. Olomme on odotuksia ja toiveita täynnä. Tästä on hyvä jatkaa. Koitan ajatella, että vaikka kaikki vietäisiin käsistämme nyt, niin seuraavassakin hoitosuunnitelmassa oltaisiin kaikki paljon viisaampia.
Mutta nyt elän tässä hetkessä. Jarrupiikit on piikitetty ja illalla klo 22 aikaan on munarakkulan irroituspiikin vuoro. Huomenna on lääkkeetön päivä pistosten suhteen. Lääkäri sanoi ainoaksi lääkkeeksi huomiselle nauttia elämästä ja valmistautua maanantaina tapahtuvaan 30 munarakkulan punktioon.
Näihin tunnelmiin. <3
5 kommenttia:
Hei kovasti tsemppiä teille! Meillä takana 1 inssi ja 3 edessä (mahdollisesti) selittämättömiä ollaan 1 luomu kkm takana yli vuosi sitten...
Ihan tulee hymy huulille tätä lukiessa :) 30kpl rakkuloita on niin upea tulos että vois kuvitella että joku niistä tarrautuisi mahaan ja lujasti! Elän hengessä mukana ja toivon parasta :)
❤ nauti ja iloitse ❤ siihen on nyt ihan oikeasti syy ja lupa ❤
Täällä jännitetään kovasti teidän puolesta! Olet minulle täysin tuntematon, mutta olen niin iloinen tällä hetkellä puolestasi/kanssasi, että et uskokaan! Itselläni on jouluna syntyneet kaksospojat ja kyllä nuo pienet ihmeet muuttavat maailmaa. Toivottavasti teidänkin maailma menee pian sekaisin hyvällä tavalla ;)
Sekoamista odotellen! ;) Iloinen ainakin olen, elän tässä ja nyt. Kiitos tsempeistänne!!! Niitä tarvitaan!
Lähetä kommentti