Siellä hän on. Turvallisesti mukanani. Niin toivon ja ajattelen. En sano kuitenkaan ääneen. En kenellekään.
Perjantaina puolenpäivän jälkeen menimme klinikalle. Saimme kutsun huoneeseen pian päivittämäni blogi-ilmoituksen jälkeen. Kolme naista huoneessa. Tai pikemminkin kaksi; kätilö ja lääkäri. Yksi lurkki pelottavan näköisessä suojapuvussaan toisesta huoneesta luukusta.
Meille kerrottiin, että siemeniä oli ollut heikosti ja näin ollen ICSI oli ollut ehdoton. Tiesimmehän, että silloin neulalla viedään mikroinjektiona siemen suoraan munarakkulaan ja rakkulalle ei anneta mahdollisuutta itse vastaanottaa pyrkivää siementä, vaan se tehdään neulalla. Tiesimme sen. Tiedän kaiken tästä. Niin ajattelin.
Saimme kuulla, että 17 munarakkulaani oli pudonnut 5 alkioon, joka oli kuitenkin älyttömän paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Se oli tasan 5 kappaletta enemmän kuin kuvittelin. Sain luvan riisuutua. Toistin henkilötunnukseni. Mieheni piti tiukasti kädestäni ja pelottavan näköinen nainen valmisteli luukun toisella puolella, kun lääkäri avasi kohtuni esiin. Tässä vaiheessa rakkoani täytettyä vuorokaudenverran olin haljeta. Toivoin vain, että en pissaisi lääkärin päälle. Se nauratti.
Näin kohtuni. Ensimmäistä kertaa hahmotin sen näytöltä. Katetri valmisteltiin ja sitten se tuli;
"...... ja ..... alkio siirretään ...... kohtuun."
Ja näin tapahtui. Hups. Alle 10sekunttia ja tähdenlentomme pomppi kohdussa. Niin pieni. Niin käsinkosketeltava. Meidän rakas toivon lähteemme.
Sain luvan pukeutua ja sain heti mennä pissalle. Sen jälkeen menimme vielä huoneeseen kuulemaan, että tiesimmehän että ICSI:ssä alkiota usein jakautuu vähemmän kuin IVF:ssä ja näin ollen luku oli alhainen. Ymmärsimme ja tiesimme. Viikonlopun aikana selviää, onko viljely muissa alkioissa tuottanut tulosta; onko meidän pikkuisemme selvinneet kasvamaan ja näin siirtymään pakkaseen uutta siirtoa odottelemaan. Ja jos, niin montako.
Voi miten alavatsassani nipsuttelee ajatuksetkin...
Olen odotuksia täynnä. Niin jännittävää. Nyt olen pienen pilvilinnan rakentanut; noin 18mm kokoisen <3
Täältä tullaan lujaa alas (niinpä.. tiedän sen jo nyt!) ellei pieni Tähtemme ole löytänyt paikkaa kiinnittyä kohdussani viikon sisään. Kahdenviikon päästä perjantaina teen testin. Selviänköhän sinne asti? Toivottavasti. Toivoisin myös selviäväni lauantaihin saakka, jolloin olisi vapaapäivä ja saisin tehdä testin kotona töitä sekoittamatta asialle kuin asialle.
Kunhan ei vuoto alkaisi.....
3 kommenttia:
Kaunis tarina joka toivottavsti saisi nyt onnellisen lopun <3
Samalla kun luen tarinaasi mielewni hiipii se tosiasia että kohta olen samassa tilanteessa. Kohta minä jännitän samoja asioita ja syön saman määrän lääkeitä...
Mutta teille pidän nyt peukkuja ja toivon sydämeni pohjasta vain yhtä asiaa :)
Oi voi, kuinka jännittäviä aikoja nyt elättekään ❤ sydämestäni toivon, että pieni pysyy siellä paikallaan vielä reilut 35 viikkoa ��
Meillä mentiin myös ICSIllä, tuoresiirto ei tärpännyt, pakastimeen saimme 5 alkiota. Ensimmäiseen PASsiin mentäessä sulatettiin yksinään pakastettu. Se ei lähtenyt jakautumaan. Sulatettiin seuraavasta oljesta kaksi. Nekään eivät enää heränneet. Sulatettiin viimeiset kaksi. Ne olivat elossa. Lääkäri kysyi, mitä tehdään, laitetaanko yksi ja toinen roskiin? EI!! Yhtään ei roskiin laitettu ja täällä he ovat. Maailman rakkaimmat puolitoistavuotiaat ❤ sitä toivon teillekin, pientä nyyttiä perheeseenne. -lilla
Voi Lilla ja Katla... Saitte vilunväreet ja onnenkyyneleet poskelleni! Kiitos! Ihana Lilla, kun jaoit toivoa herättävän tarinasi ❤
Lähetä kommentti