PAS.

Tänään oli se päivä, kun minua ei loukattu.

Heräsimme hyväntuulisina ja olin jopa koko työpäiväni yllättävän rentoutunut ja olo stressaamaton. Kun työaikani oli merkissä, kipitin äkkiä miehini kyydissä sairaalaan.
Aikamme oli myöhässä yli puoli tuntia. Kun pääsimme vihdoin sisään edellisten tultua ulos käsiäni hiosti; edellinen pariskunta, meidän ikäisemme, tulivat simpukka ry, lapsettomuushoito,- ja muun paperinivaskan kanssa huoneesta ulos. Naista itketti ja hän ei tahtonut pysyä jaloillaan. Voi tuota aikaa. Kuin suuri läimäys poskelle. Toivottavasti hän on löytänyt blogien ihmeellisen maailman tuekseen. 

Jos minulla olisi ollut aikaa ennen oman ajan vastaanottamistani, niin olisin kiirehtinyt halaamaan häntä. Mutta en nyt ehtinyt. 

Lääkäri oli tuttu, koko hoitohistoriani ärsyttävin (myöskin naurettavin) nainen, jonka seurassa tänään en vierittänyt kuin muutaman kyyneleen. Mutta mieheni sanojen mukaan, olin reipas. 

Nyt se on alkanut. Suunnitelma pakastealkioiden siirrosta on toteutettu ja torstaina aloitan lugesteron- läträykset jälleen x3. Zumenonejahan olen popsinut tässä kierron alusta saakka ja näillä piti menevän eteenpäin. Tänään kohdun limakalvo oli 8mm paksu ja selvä PCO näkyvissä. (Aijaa??)

Aloitimme kuukautiskierron seurannasta. Ne alkoivat päivänä 5.9.2013. Ja sitähän tuli, kuten muistatte. 

Sen jälkeen keskustelimme alkioista. Ne voivat olla samassa viljassa, sanottiin. Mutta ei meillä ole tietoa täällä, tiedettiin. Entä jos ovat samassa viljassa, haluammeko ne siirrettävän vaiko uudelleen pakastukseen toisen. 

Ehdottomasti kummatkin, näin ollen. Tämä on meidän kummankin toive. Sillä ajatuksella olemme leikitelleet pitkin iltapäivää. "Kun vuoden päästä meillä on kaksoset ja emme sovi pakettiautolla matkustamaan, kun kotimme jota teemme, jääkin pieneksi, kun kaikkea pitää hankkia kaksin kappalein.. Kun perhe olisi eheä kerrasta. Kun olisimme väsyneitä onnesta. Kun syliaika ei riittäisi. Kun tuntisi lapsen hoidosta riittämättömyyttä. Kun kummeiksi saisi pyytää kaikki. Kun nilkkani olisivat niin turvonneet, että en kehtaisi osallistua tupareihin (jollaisen tarinan kuulin viime viikonloppuna...). Kun olisin kaikesta ällöttävästä olosta, sekaisesta mielentilasta ja roikkuvasta likaisesta tukastani huolimatta maailman onnellisin. Eikä kukaan veisi sitä onnea minulta pois.

  

Kun ultraus oli tehty ja paperi annettu reseptineen minulle aloin olla hankala. Kerroin, miten olisin valmis lisäämään metformen- lääkitystä päiväannoksiini (tällä hetkellä syön aamulla ja illalla, avalta määräsivät vuosi sitten kolmesti päivään) ja että olen huolissani kiinnittymisestä tälläkin kertaa. Mitä jos tähdenlentomme ei tälläkään kertaa löydä itselleen sopivaa paikkaa oleentua.  Olisiko vielä ollut joku mahdollisuus lääketieteen avustuksella saada tähdellemme kolo turvatuksi?

Lääkäri alkoi haroa päätään ja häntä selvästi ahdisti kysymykseni. Kerroin tiedon lisäävän tuskaa, kun on monta vuotta ollut tässä aikaa aiheeseen tutustua ja miten monissa paikoissa tämäkin hoidetaan toisin. Hän kyseli olenko keskenmenoja kokenut, ja haroi jälleen päätään. Kyseli sairaanhoitajalta huoneessa, miten toinen lääkäri tekisi. Ja hän totesi, että lisäisi vielä kortisonia sekä aspiriinia. Jes, ajattelin. Minä neuvon ja hän määrää.

Tutki pharmacaa, josta tuli tulokseen, että ei niistä haittakaan ole. Mietti kortisonin lisäävän verensokerin nousuani, joten sokereita on nyt seurattava. Pohdin, että syönhän metformeneja tämän hoitoseurannan vuoksi, joka näin ollen sokereita laskee. Hyvä pointti, kuulin. 

Ja näin olimme tilanteessa, että resepteiksi mukaani lähti 

thyroxinin 0,5mg

metformin 750mg x2

foolihapon

rautakuurin

ja zumenon 2mg lisäksi

metformen 750mg myös päivällä

prednisolon 5mg Prednisolon-tablettien käyttöaiheita ovat krooninen nivelreuma, systeemiset sidekudossairaudet, kuten LED, eräät vaskuliitit (verisuonten tulehdukset), sarkoidoosi, astma, vaikea haavainen paksusuolitulehdus, eräät verisairaudet (granulosytopenia, hemolyyttinen anemia, trombosytopenia), vaikeat allergiat, kasvaimet, eräät akuutit verisyöpätapaukset, lymfarauhasten epänormaali kasvu (lymfoomat), rintasyöpä ja eturauhassyöpä.

lugesteron 200mg x3 sekä

aspirin

Nyt tunteet ovat sekalaiset. Yritän hillitä itseni tässä kierrossa. Nyt en kipua linnaan, vaikka miten sainkin ohjeita miten lugesteroneja käytetään viikolle yksitoista saakka. Nyt odottelen torstaita, jolloin ällö lugesteronit alkavat ja tiistaita, jolloin meidän on määrä soittaa TAYSsiin, ovatko pienokaisemme, tai toinen, selvinneet sulatuksesta siirtymään äidin kohtuun. Jos vastaus on myöntävä, on päivä jälleen koetuksella. 

Voin kertoa, että nyt on rankkaa. En anna sen kuitenkaan satuttaa. 

Tänään.

Ei ole helppoa. Ei ole helppoa olla tukena, kun maailma romahtaa. Nyt tiedän, mitä mieheni joutui läpikäymään viime syksynä minun maatessani peittojen alla ja toivovan, että maailmanloppu tulisi tai ainakin joku sammuttaisi valot ja saisin vain itkeä itsekseni. En uskonut ikinä joutuvani samankaltaiseen tilanteeseen; mutta lohduttajan tuojana. Minun täytyy olla nyt vahva. En voi antaa tämän kaiken hukkua pois.

Mieheni on saanut itseään hieman takaisin aikaisemmasta kirjoituksestani. Hän kävi lääkärillä, mutta sitkeänä suomalaisena miehenä, ei tietenkään ottanut loppuunpalamista niin vakavissaan, että olisi antanut sairaslomaa kirjoittaa. Olemme puhuneet järkeviä ja keskusteltu tilannetta puolin ja toisin. Nyt saa talo odottaa. On aika keskittyä siihen, mitä olemme oikeasti haaveilleet aina. Mitä kukaan muu ei voi ymmärtää, mutta annan muille tilaa kuvitella ymmärtävänsä. Ainakin tämän blogin välityksellä.

Olen alkanut epäilemään, että muutama ystäväni on löytänyt blogini ja lukee sitä minulta salaa. Ystäväni, olen kiitollisia, että olette jatkaneet hiljaiseloa silti lukemisestanne. Ymmärrättehän, että tämä on päiväkirjani, jota olen kirjoittanut pysyäkseni eheänä. Pysyäkseni ihmisenä, joka jaksaa päivästä toiseen, lapsettomana. Tämä on selvitymistarinaa. Ei sitä, että julkisesti kiroan teidän raskauksia, teidän onneanne tai purkaisin katkeruutta. Tämä on vain osa sitä, mitä kumpuilee ajatuksistani ilman, että pohdin niitä kovin pitkään. Kiitos ymmärryksestänne. Olkaa silti kilttejä ja antakaa minun jatkaa tätä kirjoittamista. En pysty teitä pakottamaan olematta tekstieni äärellä, kun varmasti uteliaisuutenne on puolellanne ja haluatte lukea enemmän tarinaani, mutta en lupaa kaiken olevan ruusuilla tanssia. Voiko tarina lapsettomuudesta olla sellainen?

Yhdestä asiasta lapsettomuuden kautta olen onnellinen ja iloinen. Uudesta ystävästäni. Yhdelle ihmiselle olen näyttänyt kasvoni oikeasti tämän blogin ja oman elämäni kautta ja olen siitä hyvin iloinen. Tämä ystävyys alkoi tarinalla siitä, että kiitin häntä antamastaan tarinasta medialle. Muistatte varmasti kaikki televisio-ohjelman Erilaisista äideistä? Telkkarista jaksoja katsellessani ajattelin viikko toisensa jälkeen, että ehkä tällä viikolla olen itsekin jo raskaana. Söin terveellisesti, kävin jumpalla ennen ohjelman alkua ja kuuntelin kroppaani hyvin tarkasti. Nautin ohjelman katsomisesta ja uusien elämän ihmeiden syntymisestä. Silti yksi jaksoista oli yli muiden. Se tulee tänään uusintana Avalta klo 19. Eli kaikki lauantaimätöt kasaan olkkarin pöydälle ja nenäliinoja iso pino vierelle;
Osa 6. Perhe Güneysel-Tuominen. Vuosien ajan lapsettomuudesta kärsineet Melinda ja Teemu odottavat viimein esikoistaan. Miten pitkään jatkunut lapsettomuus on vaikuttanut parisuhteeseen ja Melindan äidiksi valmistautumiseen?

Kiitos Melinda ♡

Oma tilanteeni on nyt sellainen, että pillerit jäivät nyt pöytälaatikkoon torstaista lähtien. Tiistaina klo 10. menen sairaalaan. Ensimmäinen hoitojen suunnittelukäynti. IVF olet jälleen tervetullut perheeseemme.

Erilaiset äidit.

Äkkiä pakko päivittää ennen päivän touhuja.. Eilinen Erilaiset Äidit, siinä se oli. Jälleen kyynelkanavien täyttyminen, myös miehelläni. Siinä me makoiltiin sohvalla kainalokkain ja nyyhkytimme. Voi miten kaipaankaan sinua pikkuinen <3

Suosittelen katsomaan eilisen jakson, jos vain mitenkään ehdit! Sain virtaa, sain iloa ja onnenkin kyyneleitä alle tunninmittaisesta ohjelmasta. Nyt, mukavaa päivää!