sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Huomenna.

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Lie mistä odotuksesta sanonnassa puhutaan, mutta mun kohdalla ainakin nyt orientoituminen huomiseen ensimmäiseen tampereen AVA- klinikan käyntiin on pitkä. Nyt varsinkin, kun annoin viimein itselleni tilaisuuden alkaa valmistautumaan.
Eilinen meni ystäväni seurassa ja tukiessa toinen toistamme; toinen valmistautuu synnyttämään, toinen valmistautuu kuulemaan tuomiotaan siitä, että niin ei ehkä ikinä käy hänen kohdallaan.

Niinpä niin, jokatapauksessa vietimme mukavan päivän kaikki kolme. Minä, ystäväni ja masu-asukki. Tunteet olivat pinnassa, asioista puhuttiin asioina, mitään kaunistelematta ja totuutta väistelemättä. Päivässä oli kuitenkin sitä jotain, jotain sitä yhteyttä, jonka luulin meidän kohdallamme jo kadonneen. 

Nyt vain sitten pakataan laukut ja lähdetään jo ajamaan tuota huomista kohden.
Toki tämä jännittää, ahdistaa ja hirvittää, raivostuttaa, kuumentaa tunteita ja ärsyttää, Mutta jokin minussa sanoo, että nyt vain annetaan mennä. Onhan minulla tuo maailman paras mies. <3 Ilman häntä ei tässä olisikaan järkeä. Ei missään olisi. Nyt hän nukkuu ansaittuja päiväuniaan, kun minä puran päätäni vielä viimeisillä höyryillä. Äsken sai asuntomme kokea suursiivousten kohtalon, kun jynssäsin ahdistukseni moppiin. Nyt valmistaudun.

Pitäkää peukkuja. Tästä se alkaa, oikeasti. Toivon niin.

2 kommenttia:

Ainu kirjoitti...

Ihana kuulla, että löysit ystäväsi kanssa yhteyden. Ne on kuitenkin tärkeimpiä, ympärillä olevat rakkaat ihmiset. Eikä ihmissuhteet voi kai koko aikaa samanlaisina pysyäkään, vaan ne elävät elämän mukana. Joskus loitonnutaan niistä läheisimmistäkin, mutta toivottavasti ne tärkeimmät myös ajan myötä palaavat takaisin lähelle.

Onnea huomiseen! Oon teidän puolella.

Tuulen kuiskaus kirjoitti...

Voi Ainu, kiitos rohkaisevista sanoistasi. Kyyneleet valuvat pitkin poskiani, kun huomasin tämän viestisi. (Jostain syystä se oli mennyt ohi, kun viimeksi luin blogiani kännykällä)
Toivon itsekin totisesti, että ystävät ovat kantava lähde tässä elämässämme. On myös ihanan kamala, että tällaisia linkkejä on tutustua uusiin ihmisiin ja luoda uusia suhteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka kokevat elämässä samanlaisia vääryyksiä kuin itse.

Ympärillä olevat rakkaat ihmiset auttavat jaksamaan yli surun ja tuovat iloa elämäämme.

Kiitos onnentoivotuksista! Siitä taisi olla apua, koska tunnen olevani vahva. Vahvempi kuin aikoihin.