Kp23.

KP23.

Ennen en edes tiennyt mitä otsikkoni tarkoittaa. Ihmettelin, miksi en osannut ymmärtää lapsettomuudesta kirjoitettuja blogeja, joihin tutustuin jo paljon ennenkuin olin itse tässä tilanteessa. Jotenkin vain etsin jotain elämäni mahdollisia kompastuksia ennenkuin mieheni oli edes valmis lähtemään tähän prosessiin kanssani. Osasin lukea itseäni, osasin tietää, että kaikki ei tule olemaan hyvin ja kuten "muilla". Nyt tässä vaiheessa tuntuu, että otsikkoni verran tietämättömyyttä riittäisi jälleen tänne. Sellainen olotila olisi sopivaa. Miksi minun tulee tietää nyt enemmän kuin tavalliseen lasten tekoon tarvitaan. Niin, miksi miksi miksi?

Tällä viikolla olen saanut lohdutusta kadotetulta ystävältäni. En ymmärrä, miksi joidenkin ihmisten kanssa menee aikaa, että heidät tapaa ja sitten kun tapaa, tuntuu jälleen niin hyvältä. Ystäväni kanssa edellisestä tapaamisesta oli aikaa puolisen vuotta. Sitten teimme tietoiset treffit. Tunnen niin pahaa oloa hänen kokemaansa kohtaan, että voin vain olla hiljaa monesta asiasta vierellä ja kuunnella <3 Mutta nyt kaikki on  hänellä jo paremmin. Hyvä niin. Hän on kulkenut kanssani samaa polkua, vaikkakin aloittanut polun taivaltamisen jo vuosia aikaisemmin kuin minä. Helvettiin ei ole tarkoitettu ketään, mutta löytäessämme yhteyden, ymmärsimme, että tapaamisellamme oli tarkoitus. On tarkoitus, että tällaisia asioita voidaan jakaa yhdessä. Viimein löysin henkilön, jonka kanssa oli helppo puhua tästä maanpäällisestä helvetistä. Puhuimme, puhuimme ja puhuimme tuntitolkulla. Siitä ei meinannut tulla loppua.

Itkua ja puhumista. Se helpotti, kun vierellä oli joku, joka ymmärsi mitä tarkoitin ja mistä puhuin.
Sitten lähdin kotiin. Ja tänään, vain kaksi päivää tapaamisestamme, tapasimme vahingossa kaupan ovella. Ja voi miten iloinen olinkaan. Se, että joku tietää, kun katsoo minua, että olen iloinen, mutta myös sisältäni niin rikki. Ja hän tietää, että oli suurena apuna tässä tuskassa.

Nyt tiedän, kenen puoleen voin tarttua. Blogini ja hänen. Riittää, kun minulla on joku, joka kuuntelee ymmärtäen. Vaikka rinnallani on monta ihanaa ystävää ja tärkeää elämäni tukipilaria, en usko, että kukaan, joka ei tässä tilanteessa itse polje eteenpäin, ymmärtää.