Eteenpäin.

Nyt ei ole aika katsoa taaksepäin, vaan mennä siihen suuntaan, kuin nenä näyttää.
Tänään on tapahtunut kertarytinällä niin monta asiaa, että en ole vielä itsekään aivan varma, ymmärsinkö oikein kaiken.

Menin (YKSIN! niin, valitettavasti jouduin) munatorvien aukiolotutkimukseen. Tällä kertaa hyvin ystävällinen lääkäri pyysi minua heti riisuutumaan ja käymään vessassa, mikäli edellisestä käynnistä on useampi aika. Ystävällinen sairaanhoitaja/ kätilö varmisti, että olenhan ottanut alle kipulääkkkeet, vaikka toimenpide sinällään on nopea ja aika kivuton.

Riisuiduin ja kävin gynekologiseen tutkimusasentoon. Minua jännitti paljon. Eniten jännitystä aiheutti kuitenkin ehkä se, että olin yksin. Munatorvien aukiolotutkimus tehtiin keittosuolaliuoksen ja ilman avulla. Tämä sattui tavattoman paljon! Niin paljon, että minua itkettää vieläkin kyseinen toimenpide. Yritin olla kovin reipas, mutta ilman laittaminen tuntui ikuiselta kärsimykseltä kaikkien juurihoidettujen hampaidenikin jälkeen. Lääkäri mietti heti alkuunsa, että mahtavatkohan munatorveni olla hyvin tukossa, kun toimenpide sattui minuun niin paljon. Kun laittoivat yhdessä sairaanhoitajan kanssa keittosuolaliuosta, kipu helpottui ja enää ei sattunut niin mahdottomasti. Tänään oli siis kiertopäivä 10.

Otin ennen toimenpidettä ibuprofeiinia 3x 400mg tabletin. Tämä oli ehkä yliampuvan kuuloista, mutta pohdin vain siinä toimepidetuolilla maatessani, että mitenköhän paljon se olisi sattunut ilman lääkettä!

Toimenpide itsessään kesti noin 10minuuttia, jonka aikana laitettiin katerin avulla kohtuonteloon keittosuolaliuosta ja vuoroin ilmaa. Tätä toimenpidettä lääkäri seurasi tarkasti samalla ultraäänisauvalla.

Kun tutkimus oli tehty ja lääkäri todennut, että munatorveni ovat auki ja hyväkuntoiset, sain luvan huokaista. Viimein jotain positiivista! Olin varautunut kaikkeen.
Tämän toimenpiteen saimme käydä keskussairaalassa, joka oli viime viikkoisen lääkärini lähete eteenpäin. Onneksi sain edes jotakin säästöä. AVA- klinikalla tästä toimenpiteestä olisi veloitettu 270€. Vaikka eihän se raha kaikkea ratkaise, on tällaisilla asioilla suuret vaikutukset.

Juttelin pukeutuessani lääkärin kanssa meidän jatkostamme. Kerroin pääsystämme IVF jonoon. Hän pohti, että ultratessaan näki mahdollisen follikkelin 17,2mm valmiina odottamaan ovulaatiota, että voisimme kokeilla Inseminaatiota. Näin IVF- jonotuksen aikana.
Kerroin, että olemme avoimin mielin valmiita ottamaan kaiken vastaan. Raskasta on odottaa ikuisesti jotain, mitä ei edes tiedä vielä, mitä voi odottaa.

Lääkäri sanoi, että olemme odottaneet pitkään ja nyt asialle viimein pitää alkaa tekemään jotakin. Jollei siemenneste ole täydellistä inseminaatioon, niin sen näkee sitten. Kokeilla kannattaa. Näin päädyimme

Pregnyl 5000 IU injektiokuiva-aineeseen ja liuottimeen kohdallani.

TÄNÄÄN! Niin, nimenomaan tänään. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen tämän kaiken. Olin kuin sumussa lääkärin kertoessa seuraavien päivien sisältöä. Tänään pistän piikin vatsamakkaraani, navan alapuolelle. Osaankohan? Pitäisikö jonkun ystäväni auttaa minua? Olin tutkinut munatorvien aukiolotutkimuksesta, että usealla on raskautumismahdollisuudet kasvaneet päivällä tehdyn tutkimuksen jälkeen, mutta nyt ollaankin eipäs- juupas tilanteessa, sillä mieheni pitää nyt pidättäytyä aina perjantai-aamuun saakka, jolloin hänen pitää viedä puhdas siemennäyte laboratorioon ja minä menen perässä myöhemmin, kun siemenet on pesty. Aika jännittävää!

Pesun tarkoituksena on erottaa parhaiten liikkuvat siemenet muista. Sitten pestyt siittiöt ruiskutetaan katetrilla kohtuonteloon! Perjantaina siis pitäisi laskujen mukaan olla Inseminaatiolle tämän ovulaation indutkition jälkeen kulunut 12-42h. Ihanteellinen määrä munasoluille on 1-2 kypsää ja minulta näyttäisi piippaavan yhtä. Onnistumistuloksen lääkäri sanoi riippuvan lähinnä siemennesteen laadusta. Onnistumiprosentti inseminaatioissa yhdistettynä hormonihoitoon on noin 10-20% hoitokiertoa kohden. Tämä on aika pieni prosentti, mutta puhuimme kahden kerran kokeilusta. Mitäpä se ottaa jollei annakkaan? Tuntui niin hullulta, kun lääkäri suositteli aloittamaan raskausajan ja imetyksen monivitamiinitabletteja! Mitä hullua minä niillä teen??!
No, ostin kuitenkin. Jaoin ne kiltisti myös dosettiini muiden lapsettomuushoitolääkkeideni sekaan..


Hullulta tuntui myös ajatus siitä, että minun tulee soittaa, jos tulen raskaaksi! Että pitää mennä ultrattavaksi ja siirtyä raskausneuvolan puolelle. Hohhoi, sanon minä. Tuntuu aika kaukaisilta puheilta. Mutta siinä sitten vain nyökkäilin. Mutta lääkäri totesi myös tervetulleeksi toiseen ultraukseen inseminaation aikana. Perjantaina sovimme ilmeisesti sitten jälleen tapaamisellemme ajan.

Apua, olen ihan sekaisin saamastani tietovyörystä. Onneksi on tämä blogi, jonne purkaa ajatuksia. Saimme me vielä muutakin, nimittäin eilen tuli miehelleni kutsu kivesten ultraäänitutkimukseen, se on maanantaina. Voi, miten pidänkään peukkuja! Ei sillä, että omalla kohdallani tämä kaikki olisi niin helppoa, mutta sillä, että ei hänenkään tarvitsisi kärvistellä yhtään sen enempää. Onneksi kaikkea ei voi tietää.

Positiivinen asia oli myös saamani puhelu seksuaaliterapeutilta. Kyllä vain, näinki nopealla aikataululla! Saimme yhteisen terapia-ajan keskussairaalan seksuaaliterapeutin vastaanotolle ensi kuun alkuun. Siihenkään ei ole enää pitkä matka. Nyt olemme matkaa taittaneet jo sen verran, että on ollut ihana saada jotain uusia vastauksia ja eteenpäin tahtovaa voimaa. Enää en ole kiinni vain lääkkeissä, vaan viimein joku auttaa.