IUI

Klo 05:30 soi kello. Nyt on se aika.
Meitä väsytti kumpaakin älyttömästi, koska eilen valvoimme typerän elokuvan parissa aivan liian myöhälle. Oli aika laittaa ajatuksia narikkaan. Siinä ainakin onnistuimme.

Klo 06:00 pärähti kello jälleen, olimme täysin aikataulussa. Juuri silloin saimme viimeisetkin siemenet purkkiin.

Klo 06:30 lähdimme kotipihasta sairaalaan, onneksi ei ole pitkä matka. Odottelimme käytävällä labran aukeamista.

Klo. 07:00 jätimme siemenet pesulaan.

Tulimme kotiin ja aloitin klo 07:30 soittamisen naistentaudeille. Puolen tunnin aikana soitin noin 40 kertaa. Se on ainut aika päivässä, jolloin lapsettomuuspoli tulisi saada kiinni. Vain vastaaja vastasi, johon ei voinut edes viestiä jättää.

Epätietoisuus iski, mihin aikaan meidän tulisi Arttu Wiskaria lainatakseni olla tutulla käytävällä oottelemaan..

Niin. No menimme kuitenkin klo 08:30 aikaan polille. Jonotimme kärsivällisesti. Jopa hassuttelimme jonossa. Ilmoittautumisjono oli pitkä ja joku harjoittelija luukulla näytti olevan. Kyselin, onko sperma mahdollisesti jo valmista. Ei tietoa. Onko pitkä aika meidän vuoroomme? - Ei tietoa. Eli istumaan.
Istuimme 45minuuttia aulassa kärsivällisesti. Sitten tuli vuoromme.

Jälleen UUSI lääkäri otti vastaan. Totesi, että nyt on huono päivä. On kiirettä ja hän päivystää yksin, mikä meidän asia on? Huoh. Meinasin räjähtää. Sitten sairaanhoitaja sanoi, että menen hakemaan sperman, nyt on inseminaatio.

Inseminaatio tehtiin. Kyselin turhia ja typeriä, tympäisi kauheasti. Sattuikin kovasti. Siittiöitä oli tällä kertaa huonommin kuin viimeksi, mutta osittain myös viitearvojen sisäpuolella, eli mahdollisuuksia on. (Kuitenkin uskon vakaasti, että tänään tulee laittaa peitto heilumaan..) Vatsani oli ja on edelleen kipeä. Inseminaation jälkeen lääkäri totesi, että voisin makoilla tässä nyt seuraavat 10minuuttia. Koska jättivät meidät huoneeseen kaksin, päätin, että en päästä mitään sisältäni putoamaan liian aikaisin; makoilin gynekologin tuolissa lähes 30min :D

Lääkäri totesi siittiöistä, että niitä oli myös hyvin eteenpäin tulleita ja jonkin verran matkan varrella kuolleita, mutta pesun ne kestivät hyvin! Eli yritän jaksaa toivoa, vaikka totesinkin, että soittelen parin viikon päästä, miten lääkityksiä tehdään ja jatketaan tästedespäin, kun negatiivisen tuloksen jälleen saan. Eli 22.5.2013. Sinne asti tulisi nyt toivoa, että kuukautiseni eivät tällä kertaa alkaisi. Tai no, onko sekään hyvä, koska jos ne alkavat, on kierrostani jotain rippeitä olemassa, jollei raskaus alkanut tänäänKään.

Voi mikä päivä. Sitten tulimme kotiin, lösähdin kirjaimellisesti sohvalle ja en edes itkenyt. Nyt luulisin, että itkut ovat sivussa hetkeksi. Sen verran turvonneet luomeni ovat viime päivien saldosta. Mieheni lähdettyä töihin, lähdin kaupungille. Ostin tulevalle kummitytölle ristiäislahjan. Pyörittelin bodyja ja ajattelin, että josko ostaisin itsellenikin muistoksi tästä päivästä yhden. Ennen olisin tehnyt niin, tällä kertaa en missään nimessä tehnyt niin. Lähdin kultaisen sädekehän saattelemana kaupasta vain tytölle osa lahjasta mukanani. Sitten ostin uuden muumilautasen, sen olin ansainnut ITSElleni.

Aurinkoista loppuviikkoa sinulle, eiköhän aurinko tännekin risukasaan ala pian paistamaan!

Ikävä.

Tänään viimein sain AVA- klinikan kanssa sovittua puhelimessa seuraavan suunnittelukäynnin. Käynti on tämän kuukauden lopussa. Kiertopäivä ykkönen tosiaan on menossa ja olo sen mukainen; itkettää, itkettää ja itkettää. Itkettää niin moni asia. Miksi elämästä pitää tehdä surullista, vaikka on paljon ilon aiheitakin ympärillä. Kuten ystävät. Joita kävi kaksin kappalein tänään minua lohduttamassa. - Tietämättään, että lohduttivat. Tietämättään, mitä tänään kävin päässäni jälleen läpi tämän kaiken keskellä.

Itkemään minut sai tänään myös The Voice Of Finlandissa esitetty kappale Pave Maijasen Ikävä.

"Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan?

Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?

Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan

tai niinkuin kaunis maisema jota ei koskaan, ole edes ollut olemassakaan

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?

Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?

Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan

minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Minulla on ikävä, minulla on suunnaton ikävä

Tunsitko sä joskus tulisen hetken ja sanoit nyt aloitetaan uudestaan?

Huomasitko sitten sen elämäsi hetken kohta jo menneen menojaan

Sinulla on suunnaton ikävä sinne, mistä et koskaan oo kuullutkaan

Sinä olet kauan jo minua kaivannut, minua ei varmasti olekaan

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä

Sinulla on ikävä, sinulla on suunnaton ikävä"