Sain tänään puhelun.  Niin kovin rakkaalta ihmiseltä puhelun, joka oli täynnä itkua ja sekavia sanoja. Pelästyin enemmän kuin koskaan - se on paljon se. Sydän vieläkin pamppailee kovin, en ole ymmärtänyt vieläkään puhelun perimmäistä tarkoitusta. Mutta näin se meni.
-Istu alas, olet mulle rakas. Onhan * kotona?
-On, mitä herran jumala on tapahtunut?
-Ei mitään vakavaa, mutta oothan sä paikoillas nyt?
-Oon, tässä mä oon. Voinko mä tulla sinne, missä ikinä oot.
-Ei sun täytyy kuulla tämä ensi ja päätät sitte tahdotko tavata.
-Ei oo niin suurta asiaa tässä maailmassa, että et voisi mulle kertoa. Haluan nähdä, missä oot! Mä tuun sinne.
-Ei, tarkotan, mä oon raskaana! Herran Jumala, mä oon raskaana! Eikä mun pitäisi, ei mun pitäisi. Sun pitäis. Teidän pitäis. Mitä oon tehny, älä hylkää mua. Älä hylkää. Annan sulle aikaa, mä en ymmärrä. Tämä on niin väärin.
-Sydän sulaa... Et oo tosissas, pelästytit mut kuoliaaksi. Olin hetken niin varma, että jotain todella vakavaa, onnettomuus tai kuolema vähintään, on tapahtunut. Siinä sä sitten kerrot hysteerisena, että oot raskaana. Maailman onnellisimman uutisen. 



Ja sitä se on. En valehtele, en itselleni enkä ympärilleni. Olen tässä kuin tukevin pylväs päällä maan. Pysyn rinnalla, en ole särkyvä posliininukke. Voi maailma laittaa pienen ihmisen pään sekaisin ajatuksista sekä sen mukana tulleesta pyörteestä, mutta missään tapauksessa ei voi tätä enempää onnea toivoa kenellekään. Ja ne tärkeimmät, keitä tahdomme elämäämme. Ne tahdomme myös pitää ja niille toivomme pelkkää hyvää. 


Johanna Kurkela - Sun särkyä anna mä en

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en