Kuten otsikkoni kertoo, nyt ei ole hyvä olla.
Ensimmäistä kertaa viimeisen 18h sisään olen pystyssä tämän tekstin kirjoittamisen verran. Eilen koin päivällä jo kummallista väsymystä, kylmähorkkaa ja ampiaispesämäistä surinaa päässäni. Tunne oli niin kummallinen, että mietin tulevani hulluksi? Tunsin, kuinka huusin asioita, mutta en silti kuullut omaa ääntäni sen kummempana korkeutena.
Kotiin palatessani menin huilaamaan hetkeksi.. No, hetki muuttui viimeiseksi 18h ja viluhorkka jääkaudeksi pukiessani päälleni sukat, pitkät kalsarit, colleget, trikoopaidan, neuleen, toisen neuleen, villasukat, kolme peittoa ja toivoin * tuovan minulle myös hanskat. Tätä ei kotihoitajani muistanut toteuttaa, vaikka muuten hoitikin minua kuin kukkaa kämmenellä.
Kolmeen otteeseen olen kuumeenkin mitannut ja ihminen, jolle harvemmin kuume iskee, koki eilen tarkistaessaan tilannetta 38,89*c ruumiinlämmön. Olo oli kyllä hyvin sen mukainen.
Onneksi tämä nukkuminen auttaa. Ja sitä nyt sitten saa luvan ollakin, sen verran olen työhöni sitoutunut ja motivoitunut, että kovin pienestä en kotiin jäisi märehtimään.
Nyt koitan vain levätä ja olla. Kun jaksan paremmin, tutkin jälleen lisää AVA- klinikan sivuja.
Se siitä asiasta tällä kertaa. Nyt en jaksa murehtia huomista, kunhan jaksaisin vain liikkua keittiöön asti hakemaan mehua. Siitä on tämän päivän murheet tehty.
Kiitos lukijoilleni, teitä on tullut jo monta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti