Täällä syön puuroa. Laitoin siihen ensimmäisen kerran sitten vuosiin voisilmän. Yritin poiketa aamurutiineista. Puurosta tuli Pahaa. En voinut syödä sitä. On minullakin ongelma. Teenkö elämästäni joka asiassa ongelman? Haluanko ongelmia? Haluanko olla onneton? Haluanko olla lapseton?
Pelottaa. Mieheni ei pääsekään mukaan. Meillä on täys työ tällä viikolla saada pidettyä kalenteriaikatauluistamme loppuviikolle kiinni, joten suosittelin hänen jättämään terapiakäynnin väliin. Voisin itsekin jättää. Eikö saman asian ajaisi kuuma höyry saunassa ja lasillinen kuplivaa? Viikonloppuna kokeilin, nyt jo taas murehdin.
Viikonloppuna sain muutenkin ajateltavaa, iskun päin kasvoja. Nainen, jota en entuudestaan tuntenut, mutta tutustuin, kertoi avoimesti lapsettomuushoitokierteestään. Miten se päätyi onnellisesti. Miten lapsi täyttää jo pian kolme. Kerroin hieman omaa tarinaani ja kiitin tätä uskollisuudesta minua kohtaan. Hän totesi kylmästi: Sinä olet vielä niin nuori, että älä murehdi. En saanut sanotuksi, kuin "puolitoista vuotta on kiertoja takana, en enää tällä menolla ole kauaa nuori."
Ties tarkoittiko hyvää, mutta sanoi pahaa. Mutta teki rei´än sydämeeni. Ystävälleni tästä avauduttua hän totesi, "aika on puolellasi, usko pois."
Mutta kuinka kukaan tämän helvetin läpikäynyt voi toiselle edes todeta kylmän viileästi, että ei sinun aikasi vielä olekaan, koska olet liian nuori. Olen (olin?) nuori, koska olen aina halunnut perustaa perheen nuorena, saada lapsille pienet ikäerot ja olla energinen äiti, joka pystyy mihin vain! Pian varmasti koukkuselkää alkaa vihloa...
Miksi tässä elämässä pitäisi edetä tietyllä sabluunalla? Hyvähän se on, että olemme hakeutuneet hoitoihin "ajoissa" ja emme joudu taistelemaan aikaa vastaan, mutta omia voimiani vastaan kuin minkä ikäisenä tahansa.
Nyt menen valmistautumaan seksuaaliterapeutin vastaanotolle. En laita ripsiväriä, tänäänkään.
3 kommenttia:
Moi. Olen itsekkin nuori, vain vähän alta 20v. En ole yli vuoteen käyttänyt mitään ehkäisyä. Lopetin aikoinaan sen takia, koska mikään hormonaalinen ehkäisy ei tuntunut sopivan. Silloin ei siis erityisemmin ollut toiveissa lasta. Aloin monen kuukauden jälkeen ihmettelemään, että ihme kun en ole tullut raskaaksi, vaikka mielestäni ajoitus on monesti ollut otollinen. Aloin oikeen kalenterin kanssa seuraamaan kiertoani ja ajoitin yhdynnät oikeeseen aikaan. Puhun siksi vaan itsestäni ("ajoitin"), koska mieheni ei halua vielä lapsia (vaikka toki ymmärtää, että ilman mitään ehkäisyä raskaaksi tuleminen on mahdollista). Yrityksestä huolimatta en ole edelleenkään raskautunut.
Aina on ajatellut, että eihän minulle voi käydä niin. Olen aina ollut lapsirakas ihminen ja halunnut saada lapsia nuorena. Olen kauan miettinyt, että jos todellakin minussa on jotain vikaa, niin haluan tietää sen nyt enkä vasta silloin kuin lapsen saanti olisi sekä minun, että mieheni kohdalla ajankohtaisempaa. Siksi ryhdistäydyin ja soitin neuvolaan ja sanoin, että asia on nyt näin. Ja sainkin aja sinne. Saa nähdä miten käy.
Yhdellä samanikäisellä ystävälläni on pian vuoden ikäinen lapsi ja toinen on puolessa välissä raskaana. Tuo kenellä on jo lapsi, huitelee joka viikonloppu ympärikännissä pitkin baareja ja lapsi on aina hoidossa. Tuo pistää miettimään, että miksi tuollaiset, joista suoraan sanottuna ei ole äideiksi saavat lapsia ja ne, jotka toivovat lasta enemmän kuin mitään, ei niitä saa. Niin väärin.
Tiedän, että olisin lapselleni paras äiti, toivottavasti vielä joskus. Ja niin olet sinäkin. Paljon voimahaleja sinne!
-Elica
Tuo ehkä oli vähän liian pahasti sanottu, ettei ole äidiksi. Mutta luultavimmin ymmärsitte pointtini.
Elica
Elica, anteeksi kun en en ole huomannut viestejäsi aikaisemmin. Kiitos lohdutuksestasi, - ehkä meillekin jonain päiävänä. Toivottavasti miehesi myös haluaa perustaa perheen, sillä maailman isoimpaan asiaan tarvitaan kaksi ihmistä. Olkaa vahvoja ja pysykää vahvoina, tehkää yhteisiä päätöksiä. Sitten tarvitaan ripaus taikaa ja paljon onnea.
Lähetä kommentti