Pienen, viidennen, kummilapseni ristiäispäivä oli tänään. Juuri
äsken saavuin uupuneena kotiin reissulta.
Päivä alkoi huonosti; riitelimme heti aamutuimaan mieheni kanssa ja tuntuu, kuin koko parisuhteemme eläisi nyt silkkaa sumua. Hänellä on mielessään jokin ihan muu riitelyn aihe, kuin edes kuvittelisin ja itse, itse olen poikki riitelyyn. Olenkin jo sanonut, että sanat on sanottu ja nyt on tekojen aika; ota minut loppuelämäksesi tai jätä minut ikuisesti.
Vastaus on pysynyt kuitenkin rakkauden sanassa kiinni. Mutta poikki olen.
Ettekä varmasti epäile, että eikö tämä päivä olisi tuonut vielä oman haasteensa. Perhe, jossa kummina toimimme, on myöskin onnensa takuulla ansainneet. Ei helpoista lähtökohdista ole heillekään lähdetty, mutta on näin mustana omana aikana vaikea asettua toisten taakse iloitsemaan. Siispä tein kaikkeni pitääkseni pepsodent- hymyn tänään ylläni. Onnistuin mielestäni siinä hyvin.
Päivä oli mitä helteisin, pappi oli mitä ylimalkaisin ja lapsi oli mitä hyväntuulisimman aurinkoisin. Mutta se puku, se oli liukas ja lapsi hiestä märkä. Kättäni vapisutti oma jännitykseni sitä kohtaan, mitä lapsesta ja tämän nimestä ajattelen. Mitä, jos he "vievät" meidän "lapsemme" nimen? Tällaisia turhuuksia ajattelin.
Päivä alkoi huonosti; riitelimme heti aamutuimaan mieheni kanssa ja tuntuu, kuin koko parisuhteemme eläisi nyt silkkaa sumua. Hänellä on mielessään jokin ihan muu riitelyn aihe, kuin edes kuvittelisin ja itse, itse olen poikki riitelyyn. Olenkin jo sanonut, että sanat on sanottu ja nyt on tekojen aika; ota minut loppuelämäksesi tai jätä minut ikuisesti.
Vastaus on pysynyt kuitenkin rakkauden sanassa kiinni. Mutta poikki olen.
Ettekä varmasti epäile, että eikö tämä päivä olisi tuonut vielä oman haasteensa. Perhe, jossa kummina toimimme, on myöskin onnensa takuulla ansainneet. Ei helpoista lähtökohdista ole heillekään lähdetty, mutta on näin mustana omana aikana vaikea asettua toisten taakse iloitsemaan. Siispä tein kaikkeni pitääkseni pepsodent- hymyn tänään ylläni. Onnistuin mielestäni siinä hyvin.
Päivä oli mitä helteisin, pappi oli mitä ylimalkaisin ja lapsi oli mitä hyväntuulisimman aurinkoisin. Mutta se puku, se oli liukas ja lapsi hiestä märkä. Kättäni vapisutti oma jännitykseni sitä kohtaan, mitä lapsesta ja tämän nimestä ajattelen. Mitä, jos he "vievät" meidän "lapsemme" nimen? Tällaisia turhuuksia ajattelin.
Kaikki meni
kuitenkin hyvin. Lapsi sai kauniin, ei meidän nimivarastosta, nimen ja olen
ylen onnellinen omasta suorituksestani.
Monta asiaa kuitenkin päivässä kaiherti, mutta ei enää särähtäen sillä tavalla korvaani, kuin aikaisemmassa vaiheessa.
Monta asiaa kuitenkin päivässä kaiherti, mutta ei enää särähtäen sillä tavalla korvaani, kuin aikaisemmassa vaiheessa.
1. Pappi oli
vitsikäs, - "vanhemmat, tehkäähän lapsia kuitenkin enemmän kuin minulla.
Siihen tarvitsette kuitenkin lapsia siis enemmän kuin viisi."
2. Sukulaisnainen minulle "Voi miten ihana tuo kastemekko oli tämäkin tytön yllä. On se niin hienoa ajatella, että on kulkenut suvussamme jo vuosikymmenten ajan. Seuraavaksi se taitaakin olla teidän lastenne yllä." Tähän totesin tyynesti, että "Niin, sitä aikaa odotellessa. Siihen saattaa mennä aika kauan jos silloinkaan."
"Voi älähän höpsi. Kun vain päätätte ajankohdan, niin siitähän kaikki on vain kiinni. Kyllä mekkoa kauaa ei saa pölyttyä antaa."
"Niin, mutta tiedäthän, kaikki ei ole tässä elämässä käsikirjoitettua ja mene kuin suunnittelisi"
"No mutta, nyt vain sitten suunnittelemaan!"
...Menin mieheni luo.
3. "Vooi, milloinkohan meillä on seuraavat sukujuhlat? Kenenköhän ristiäisiin seuraavaksi kutsu käy?" ...Ja iskusilmäys minuun päin.
4. "Hei, ottakaa näitä leivonnaisia mukaanne!"
- "Ei kiitos, on matkakin niin pitkä"
"Eikun ihan tosi, saat sinäkin vähän vatsantäytettä, kun ei siellä vielä kerran muuta ole" ...Ja jälleen ihastuttava iskusilmäys.
2. Sukulaisnainen minulle "Voi miten ihana tuo kastemekko oli tämäkin tytön yllä. On se niin hienoa ajatella, että on kulkenut suvussamme jo vuosikymmenten ajan. Seuraavaksi se taitaakin olla teidän lastenne yllä." Tähän totesin tyynesti, että "Niin, sitä aikaa odotellessa. Siihen saattaa mennä aika kauan jos silloinkaan."
"Voi älähän höpsi. Kun vain päätätte ajankohdan, niin siitähän kaikki on vain kiinni. Kyllä mekkoa kauaa ei saa pölyttyä antaa."
"Niin, mutta tiedäthän, kaikki ei ole tässä elämässä käsikirjoitettua ja mene kuin suunnittelisi"
"No mutta, nyt vain sitten suunnittelemaan!"
...Menin mieheni luo.
3. "Vooi, milloinkohan meillä on seuraavat sukujuhlat? Kenenköhän ristiäisiin seuraavaksi kutsu käy?" ...Ja iskusilmäys minuun päin.
4. "Hei, ottakaa näitä leivonnaisia mukaanne!"
- "Ei kiitos, on matkakin niin pitkä"
"Eikun ihan tosi, saat sinäkin vähän vatsantäytettä, kun ei siellä vielä kerran muuta ole" ...Ja jälleen ihastuttava iskusilmäys.
Joo. Kiitti, en ota.
Nyt saunaa ja
jäätelöä. Raskaustesti kummittelee kaapissa. Nytkö olen mennyt tuhlaamaan
rahani sellaiseen? Yök. Miksi turhaan kiusaan itseäni?
Käsiä täristää, mahaa puristaa ja rinnat ovat erittäin kipeät edelleen. Ahdistus.
Käsiä täristää, mahaa puristaa ja rinnat ovat erittäin kipeät edelleen. Ahdistus.
3 kommenttia:
Miten sä törmäätkin noissa tilaisuuksissa aina johonkin törppöön. Ilmeisesti on hyväksyttävää tökkiä toisen yksityisyyttä noinkin kepeästi. Oon kyllä ylpeä susta, että yritit laittaa tälle jauhot suuhun!
Se raskaustestin tekeminen on yllättävän vaikeaa. Mitä pidemmälle sitä venyttää sen kauemmin voi pitää yllä toivon kipinää. Ite odotin aina negatiivista tulosta, mutta silti sen yhden viivan näkeminen pudotti sydämen mahaan ja pettymys oli mitä suurin. Tsemppiä siis testipäivään!
Riitelyä on täälläkin harrastettu ja paljon. Mä luulen, että sitä ei voi välttää. Jollain tavalla se paha olo purkautuu,me ei ainakaan osattu aina kohdistaa sitä oikeisiin asioihin.
Voi Melinda, kiitos jälleen viestistäsi. Kyyneleet valuvat silmistäni ja kuuntelen taustalla Johanna Kurkealan ainutlaatuista. Miksihän? - En tiedä.
Raskaustesti on tosiaan kummajainen.. niitä on tehnyt jo niin monta, että voisin joku päivä vaikka ottaa asiakseni laskea, montako. Kaikki ovat ylhäällä. Yhden kierron loppuvaiheessa taisin tehdä 9 raskaustestiä, koska olin tikuttanu "satavarman" ovulaation... Huoh. Nyt kaapissa on yksi ja se pitäisi jaksaa tehdä keskiviikkoaamuna. Mitähän, jos siirtäisin torstaille, niin menkat ehtivät alkaa.. Jos alkavat, onhan hormonit varmasti nyt ihan sekaisin.
Kiitos siis tsempeistä!
Huojentavaa kuulla, että muillakin riidellään, vaikka en toki sitä kenellekään toivokaan! Sitä ei totisesti ilmeisemmin voi välttää, vaikka miten haluaisi! Asia kuin asia, on nykyään "kärpäsestä härkänen.." :( Koskahan tämä huono onni kääntyy!
Ihastuttavaa kesän alkua teidän perheelleenne <3
Voi aarghh!! Sukulaiset tuntuu olevan näissä kevyissä heitoissaan ja kommenteissaan kaikista pahimpia.. Varmasti tarkoitus ei ole satuttaa, mutta miten ne jotkut eivät vaan ymmärrä olla kyselemättä ja vinkkailematta niitä silmiään, vaikka melkein suoraan sanotaan, että ei se nyt vaan ole niin yksinkertaista TEHDÄ niitä lapsia. Huoh.. Reipas olit ja onnea ihanalle kummitädille :)
Lähetä kommentti