Kiitos ihana Ainu, kun olit postannut minulle monen monta uutta blogia seurattavakseni. Nyt päiviin tuli jotain sisältöä! Ja tunne siitä, että olen yksin, siirtyi ainakin yhden askeleen verran sivuun.
Tänään olen koittanut tehdä kaikkea mitä mieleni tekee; viettää ansaittua vapaapäivää, mutta samalla myös panostaa asioihin, joista oikeasti pidän. Sisustaminen ja ruoanlaitto sekä liikunta taitavat viedä vahvan plussan, joten nyt olen tänään niihin panostanut. Heti olo on jotenkin kevyempi ja * kanssa olen viettänyt laatuaikaa isolla L:llä. Hän tukee, ymmärtää, kuuntelee ja on läsnä, mutta miksi se ei tunnu riittävältä?
Huoh. Tästä se uusi kierto sitten alkoi. Torstaina tullessani ensimmäistä kertaa viikkoon hyvällä tuulella iltamenoltani kotiin, sain vessassa huomata jälleen maailmani romahtaneen. Itkin, raivosin ja itkin. Se itku, jota joskus joutuu itseään vastaan kamppailla on vain niin tuskaista, että sitä ei voi lopettaa. Sitä riitti siihen saakka, että nukahdin uneen. Unesta heräsin useaan otteeseen hikoilevana ja inhoa täynnä.
Nyt siis kiertopäivä 3 ja ta-ddadaa, clomifenien aika. Taikasauvana en ole näitä pillereitä ainakaan kokenut, mutta en aio luovuttaa (niin varmaan, en uskoisi tätä sanaa itsekään, jollen sitä tähän olisi kirjoittanut). Terolut- kuuria olen pitänyt yllä vuoden verran, nyt alkaa kolmas kierto Clomifenien (50mg) siivittämänä. Annostukseni on vain yksi tbl päivässä ja kierron 3-7 päivinä. Jatkan nyt vain yhdellä tbltilla, kuten yksityisellä lääkäriklinikalla kehoitettiin, mutta mieleni tekisi muiden blogeja seuranneena kokeilla nostaa 2tbl päivässä. Ehkä kuitenkin soitan varmistuksen lääkärilleni.
Olen kokenut viimeisen ½ vuoden ajan ylä - ja alamäkeä näiden kahden lääkkeen kanssa. Nyt kun aloitin yhteislääkityksen, olen voinut pahoin jokaisen ruokailun ja aamuheräämisen jälkeen. Ruokailut pyrin sijoittamaan sellaiseen aikaan, että voin hieman lipua sivummalle. Se on kuitenkin töissä hyvin hankalaa ja näin luulenkin, että työyhteisöni etsii jo kasvavaa vatsanseutuani kuullessaan minun käyvän tapaamassa Yrjöä usein lounasajan jälkeen. Heille en ole kuitenkaan asiasta kertonut, enkä kerro. Nyt minulla on teidät, onneksi päädyin avaamaan arkkuni.
5 kommenttia:
<3 Iik, mä hämmennyin kun sanoit ihanaksi. :)
Tuota clomiannosta ei kannata sellaisenaan vertailla muitten annoksiin. Kyllä mullakin itse asiassa käytettiin tismalleen samaa kuin sulla mun jokaisessa inssissä ja jopa toisessa ivf:ssäkin stimulaatiot aloitettiin tuolla samalla clomisatsilla ennen kuin jatkettiin muilla lääkkeillä (ja lopputuloksena oli se päälle kolmekymmentä rakkulaa). Eli yritän tässä kai sanoa, että se on hirveän yksilöllistä, miten niihin kukakin reagoi ja niitä annoksia ainakin yritetään kokeilla ja räätälöidä sen mukaan.
Ainu, olet osoittautunut tällä hetkellä niin korvaamattomaksi osaksi omaa elämääni, että voin kutsua sinua ihanaksi. Sitä ei voi ehkä blogin ulkopuolella ymmärtääkään, miten toisen ajatusten lukeminen voi tuottaa toiselle niiin suuren avun ja merkityksen määrän uutta voimaa, että kuorma jota mukanaan kantaa, tuntuu vapauttavalta lukemisen edetessä seuraavaan kohtaan. Eli kyllä, olet ihana.
Niin ja kiitos kovasti clomikommentistasi; päädyin jatkamaan lääkärin ohjeen mukaan tekemättä itse uutta reseptiä ;-) Ja meilläpäin ei tuota clomin käyttöä edes ultrata! Eli en voi todellakaan tietää, miten clomi kierooni vaikuttaa, koska se selviäisi ainoastaan omakustanteisena yksityisellä klinikalla. Perhesuunnitteluneuvola sanoi, että kyllä sen lääkkeen kanssa pärjää täysin kotioloissa. Jep, jep.
<3 Kiitos, tämä puolestaan auttaa mua kantamaan omaa taakkaani.
Ihme homma, ettei teillä ultrata! Tosin eipä mullakaan silloin clomeja ultrattu, kun unohdettiin niistä ultrauksista mitään kertoa ja ne sitten ikäänkuin jäivät vahingossa pois. Näin jälkeenpäin vähän hirvittää sitä ees jatella (kun tää mun vaste lääkkeille on osoittautunut melko tymäkäksi), että montakohan rakkulaa siellä on silloin ollut yhtäaikaa puhkeamassa. Huih.
Voi, suonet anteeksi. En ole huomannut kommenttiasi täällä!
Niinpä, on kyllä kumma juttu tuo ultrattomuus. Kummallista, miten eri paikkakunnilla toimitaan eri tavalla.
Jaetaan yhdessä tämä taakka, joka ei ole kenenkään helppo kantaa! Kyllä me vielä kohtaamme, kyllä. Niin paljon sitä toivoisin, meille molemmille. Meille kaikille sitä eniten haluaville.
Lähetä kommentti